Sillä aikaa kun Yrjö rekeä valmisti, painoivat toiset miehet tuomisia vempeleitä (luokkeja) riihessä. Vemmeltuomi haudottiin kuumassa riihen uunissa ja pantiin vemmel painimeen. Pari miestä väänti tuomea ja kolmas sitoi nuoralla, sikäli kuin tuomi painui, tuomen painimeen kiinni, ettei se päässyt lyhmähtämään. Kun tuomi oli taivutettu painimen mukaan ja nidottu nuoralla, nostettiin se painimen kanssa riihen ahdinlaudalle kuivamaan.
Reenjalaskoivuiksi valitsivat hevosmiehet suorat, pieniä oksia kasvavat terveet koivut ja toivat ne kotiin, jossa ukkomiehet veistelivät ne tyvipuolelta kolmelta kulmalta, ja päähän jätettiin väkä. Sitten haudottiin koivu riihen uunissa, pistettiin tyvipuoli jalaspainimen reikään, pantiin naula vään kohdalle, sidottiin nuora koivun latvapuolelle ja alettiin nuorasta vetää koivun latvaa alaspäin. Näin taivutettiin koivu painumaan jalaspainimen mukaan. Jos koivu oli rausakka (hauras) niin se kävi poikki taivuttaissa, tahi jos se oli vetsakka (pehmyt) niin se lymähti, ja silloin siitä ei tullut kalua. Hyvästi painunut jalaskoivu sidottiin painimeen nuoralla ja annettiin ensin kuivaa riihessä useamman ahdoksen ajan. Sitten päästettiin jalas painimesta irti ja tuotiin tuvan jalasorsille kuivamaan ja kiinnitettiin niin, etteivät ne päässeet oikenemaan. — Orsia oli tuvassa: sidehirsi, joka oli mattohirsien alla, poikinpuolin tupaa; kaksi pilliortta, jotka olivat päistä sidotut uunin patsaasen, joista toinen meni poikin ja toinen pitkin tupaa; nämä oli koristettu monenlaisilla koukeroilla; kaksi päreortta ovensuussa ja kaksi jalasortta perällä tupaa sekä nurkkaorret kaikissa muissa, vaan ei pöydänpään nurkassa.
Eräänä päivänä Heikki toi kotiin paksun haapapölkyn, jonka hän heti vei sepän pajaan. Iltapuolella hän meni pajaan, varisti rautahangon pään ahjossa ja poltti kuumennetulla raudalla pitkin pölkkyä, ensin keskelle yhden ja reunapuolille neljä reikää pitkin puuta. Reikäin väliltä hän lohkoi pölkystä puuta terävällä tuuralla. Kun hän pölkyn oli saanut komennoksi, hän kantoi sen kotiin, jossa sitten koverteli pölkyn sisustaa haapatassilla ja taltalla. Ohuemmaksi sen saatuaan hän silitteli sen vuolimella, teki toiseen päähän uurresahalla uurteen ja pani pohjan, ja niin oli tupakkatylli valmis. Siihen hän seuraavana syksynä tylläsi tupakkansa.
Heikin veli Jaakko toi eräänä päivänä ison kuorman silavia petäjiä Sunikoin kankaalta. Ne hän sirotteli liistepaanuiksi ja toi paanut tuvan peräorsille sulamaan. Seuraavana aamupuhteena hän kiskoi paanut liisteiksi. Liisteistä teki Heikki reslarekeen liisteet ja hienommista liisteistä teki Matti tötterökorin ja laakkiakorin. Edellisessä pidettiin rikkoja, jotka riihessä saatiin, ja jälkimmäisellä kannettiin ruumenia. Antti laittoi hienoista liisteistä lusikkakorin sekä pari pellavakoria ja Jaakko teki potaatti- ja kalakoreja.
Mauno-setä kiersi koivuisia vitsoja, joista Yrjö punoi puunuoraa, jolla puureki kiinni köytettiin. Isäntä kutoi potkuverkkoa, ukko-Lauri kutoi nuottaverkkoa ja nuoremmat pojat kutoivat merran päällisiä. Joka iltapuhteella ukko-Lauri ja Mauno-setä tavallisesti kiskoivat päreitä, ja aamupuhteilla ukko-Lauri kutoi verkkoa ja Mauno-setä teki milloin mitäkin.
Joka ilta niin pian kun ei enää tuvassa nähty, otettiin tuli, jonka talon tyttäret vuoroin puhalsivat liedestä otetuista hiilistä, joita pidettiin päretikkujen välissä. Jos tyttäriä ei sattunut olemaan kotona, niin joku muu nainen sen silloin toimitti. Tulen puhaltamista liedestä pidettiin laiskuuden merkkinä. "Laiska lietehen puhuvi, hidas nainen hiilloksehen", oli sananlaskuna. Kun oli saatu tuli, sytytettiin päre ja pantiin uunin patsaassa olevaan pärerautaan palamaan. Toinen päre pantiin tuvan suurella pöydällä olevaan "renkiin", jonka viereen tulen kohdalle asetettiin joko savivati tahi hiililauta, etteivät nokiset hiilet päässeet pöytää nokeamaan. Kolmas päre pantiin palamaan renkiin perämaalla olevalle naisten pöydälle ja neljäs ovensuuhun. Jos joku erittäin tarvitsi tulta, niin lapset saivat pitää palavaa pärettä. Talon suuret tytöt pitivät silmällä, jos uunin patsaassa oleva päre paloi loppuun. Silloin he sytyttivät toisen päreen. Pienemmät tytöt tahi pojat pitivät silmällä suurella pöydällä palavaa tulta, ja jokainen tavallisesti hoiti sitä tulta, mitä hän itse tarvitsi. Jos ei itse viitsinyt uunilta mennä pärettä ottamaan, niin käski nuorempia. Tavallisesti kuivattiin päreet uunissa ja uunin hölkissä, sitten ne pantiin uunin päälle, josta jokainen sai ottaa tarpeisiinsa. Aamulla kukonlaulun aikana, noin kello yhden eli kahden aikana, puhalsi emäntä tahi muu vanhempi nainen tulen, jos liedessä sattui olemaan hiillosta. Muussa tapauksessa iski tulen joku vanhemmista miehistä. Harvoin sentään liedestä hillos sammui, kun se aina tuvan lämmittyä peitettiin tuhkalla.
Iltasilla tavallisesti ei hyvin kauan valvottu, mutta aamusilla oltiin kukon kanssa kilpaa valvomassa. "Ilta virkku, aamu torkku, se tapa talon hävittää", oli sananparsi, jota tarkoin noudatettiin. "Kaikkea ihminen muuta katuu paitsi nuorta naimistansa ja varhain nousemistansa." Joka ilta arkiseen aikaan, jos vain vähänkin oli kylmempi ilma, suljettiin tuvan ikkunalunkut (luukut), jotka aamulla päivän tultua avattiin auki. Tämän toimittivat vanhemmat miehet. Juhla-aikoina ei luukkuja suljettu.
Pitkillä aamupuhteilla toimittiin jos jotakin. Tavallisesti vanhemmat naiset paikkailivat rikkinäisiä vaatteita tahi kehräsivät värttinällä kankaan kuteita. Kuontalo oli heillä keträpuun lavassa, itse he istuivat keträpuun päällä penkillä. He lappoivat kuitusia kuontalosta, kiersivät sen hyppysissään, käärivät siten saadun rihman värttänän ympäri, asettivat joko savesta poltetun tahi puisen keträn (kekkärän, pyörän) värttänän alapäähän. Vasemmalla kädellään he lappoivat (suolsivat) kuontalosta kuitusia rihmaksi ja oikealla kädellään kiersivät värttänää. Kun värttänälle tuli jo enempi rihmaa, joten se tuli raskaammaksi kädellä pyöritellä, niin he saattoivat sen kädessään pyörimään ja heittivät sitten lattialle, jossa se pyöri ja kiersi kehrätyt kuidut rihmaksi. Nuoremmat naiset kehräsivät rukeilla (vokeilla). Pienemmät tytöt hoitivat tulta ja varsin pienet lapset leikkivät lattialla. Mari-täti tavallisesti neuloi koko talven sukkia, kintaita ja lapasia.
Miehillä oli monenlaisia tehtäviä pitkillä puhteilla, niin kuin jo edellä kerroin. Heidän toimiinsa kuului muun muassa nuorain punominen. Liinoista punottiin lehmille kaulaimet, hevosille ohjakset ja raippanuorat sekä niinistä muita nuoria, hienompia ja paksumpia. Punottiin myös vitsanuorat ja nuottaköydet, jotka tehtiin sikavilloista. Ukko-Lauri ja Mauno-setä olivat koko mestarit sikavillaköysiä tekemään. He tekivät niitä ei ainoastaan kotitarpeiksi mutta myöskin naapureille ja kävivätpä vielä kylässäkin tekemässä palkan edestä.
Eräänä iltana toi Mauno-setä korillisen puhtaaksi pestyjä ja kuivattuja sianvilloja aitasta tupaan ja karttasi ne lepeille. Kartatut lepeet hän kasteli ja asetti osan niistä kahden laudan väliin tuvan penkille. Lautojen kohdalle penkin alle hän pani vesipytyn. Sitten hän toi romuhuoneesta joukon keksoja. — Keksa oli ympyräisistä, sakarisormen paksuisista puupalikoista tehty pystyristi, jonka yksi haara oli toisia pitempi. Kädellä pidettiin kiinni pitemmästä haarasta. — Nyt hän otti tuolin, istausi siihen ja alkoi kehrätä sianvilloista lankaa. Noin pari vaaksaa kehrättyään hän sitoi langan keksaan, jota hän pyöritti varresta ympäriinsä oikealla kädellään lappaen samalla vasemmalla kädellään sikavillaleveparrasta karvoja. Sikäli kuin lankaa tuli kehrätyksi, hän kiersi sen ristiin keksan ympäri. Niin pian kuin yksi keksa oli täyteen kehrätty, aloitettiin toinen. Tuon tuostakin kasteli Mauno-setä lepeiden partaa, sikäli kuin se alkoi kuivua. Kun kaikki sikavillat oli kehrätty, otti ukko-Lauri romuhuoneesta kelan, jonka navan hän kiinnitti tuvan seinässä olevaan reikään. Sitten hän otti kolme keksaa, joiden lankojen päät hän sitoi kelaan. Keksoista otti Mauno-setä yhden ja pari nuorempaa poikaa yhden keksan kumpikin käteensä, ja pojat purkivat lankaa keksoilta, sikäli kuin ukko-Lauri kelaa pyörittämällä yhdisti langat yhdeksi säikeeksi. Tätä tointa kutsuttiin kelaamiseksi. Säikeen kääri ukko-Lauri kelan ympärille.