Kun nahkat olivat kyllin kuivaneet, ne sidottiin nuoralla yhteen kimppuun ja vietiin aittaan kostumaan. Eräänä iltapuhteena toi Mauno-setä taas lammasnahkat tupaan. Hän sitoi nuoran tuvan orteen, johon kiinnitti kalikalla yhden lampaannahkan kaulan kohdalta. Sitten hän otti nahkahankuran, jonka jalustimeen hän pisti oikean jalkansa; oikealla kädellään hän piti hankuran päästä kiinni ja vasemmalla kädellään nahkasta ja niin hän alkoi vetää hankuraa nahkaa pitkin ylhäältä alaspäin. Aikansa näin tehtyään kun hän tunsi nahkan alapuolelta pehmenevän, hän sitoi alapuolen nuoraan kiinni ja alkoi hangata yläpuolta samalla tavalla. Isäntä toi seinäraudan, kiinnitti sen tuvan seinään ja siinä hankaili ensin koipi- ja sitten muun nahkan, sikäli kuin Mauno-setä hänelle antoi omia hankaamiansa.
Kun muutamia nahkoja oli näin pehmitetty, toi ukko-Lauri leveän laudan ja asetti sen pöydän rahin päähän ikkunan kohdalle sillä tavoin, että laudan toinen pää meni penkin alle seinään kiinni ja toinen pää tuli rahin nenää vasten, joten lauta tuli vinoon asentoon. Laudan yläpäähän sitoi ukko-Lauri monin kerroin vanhan vaipan, jonka päälle asetti lammasnahkan, kun ensin oli sen vatsan kohdalta halaissut ja venytellyt nahkan suoraksi. Sitten hän otti pitkän, kaksipäisen nahkaveitsen, jolla alkoi ensin hamaralla ja sitten terällä silitellä nahkan lihapuolta istuen itse rahilla. Kun nahka tällä tavalla oli saatu suoraksi ja lihasirpaleet erotettu, hän alkoi liitupalasella hangata nahkaa, josta nahka tuli valkoiseksi ja sileäpintaiseksi. Sitten hän hankasi vielä pienemmällä terävällä puukolla siksi, kunnes nahka tuli aivan sileäksi. Liitupalasella hän hankasi lopuksi. Koipinahkat hangattiin viimeiseksi. Ja niin oli nahka valmis turkiksi. Aamupuhteella jatkettiin samaa tointa.
— Näinköhän ukko-Lauri vielä jaksaa nahkoja hangata, kun niin tanakasti työhön ryhtyy? kysyi isäntä. Apas jos antaisi olla koko homman sikseen, kun tässä näkyy olevan nuoria voimia yllinkyllin?
— Minä en anna virkaani toiselle niin kauan kuin suinkin jaksan. Jos en jaksa, niin sitten vasta saavat nuoremmat jatkaa minun tointani, vastasi ukko-Lauri nahkaa hangatessaan.
Kun raavasnahkat (nautain vuodat) olivat viikon päivät olleet räystään alla näivettymässä, vei Mauno-setä ne järveen ja laski maltoon veteen likoamaan. Hän pujotti nuoran nahkain silmärei'istä, iski vaajan virrattomaan (maltoon) veteen, sitoi nuoran vaajaan kiinni ja jätti ne kuukauden ajaksi likoon, jotta karva lähtisi pois luutuksetta (lipeättä). Sitten kun aika joutui toi Mauno-setä tupaan suuren torron (tiinun), johon pani honakkaa (haaleaa) vettä torron puolilleen ja siihen kesällä kiskottuja ja puituja parkkeja (pajun kuoria) sekaan. Kun seos oli pari vuorokautta seisonut, niin ilmaantui veden pinnalle kuplia.
Nyt nostettiin raavasnahkat järvestä ja tuotiin tupaan, jossa ensin toinen, sitten toinen nahka asetettiin pyöreän puun päälle. Kahden puolen nahkaa kävivät isäntä ja Mauno-setä irroittamaan karvoja nahkasta. Heillä oli kädessä särmäiset, sileäksi vuollut pirkaleet (pärehalkojen sydänpuut), joilla he hankasivat nahkaa. Kun yksi kohta oli paljaaksi ajettuna, käännettiin toinen kohta puun päälle, siksi kunnes koko nahka oli paljaana. Sitten levitettiin nahka lattialle, pantiin hienoa kuivaa parkkia nahkan pintapuolelle, nahka käärittiin kokoon neljältä kulmalta ja nostettiin tortoon, jonne Eerikka ja Matti menivät nahkaa tallaamaan (sullomaan). He tepertelivät siellä niin kauan, kunnes nahka painui pohjaan. Tällä tavalla tehtiin joka ilta, ja sitä sanottiin muussaamiseksi. Sitten kun nahka parin viikon kuluttua alkoi vetää kurttuja, näytti punaiselta ja tuntui kättä vastaan lauhakalta, niin otettiin nahka parkista, pantiin vartaalle ja vietiin ulos kuivamaan.
Kun härän nahka oli parkittu, otettiin lehmän nahka rekikatoksesta, jonne se paljaaksi ajettuna oli viety kylmämään, ja pantiin uudistettuun parkkiin. Sitä muussattiin samalla tavalla kuin häränkin nahkaa ja kyllin kypsyneenä se vietiin niin ikään ulos kuivamaan. Näiden perästä parkittiin vielä pari syksyllä teurastetun vasikan nahkaa (sänkiäistä).
Eräänä päivänä, kun raavasnahkat olivat jo kylliksi kuivaneet, toi isäntä ne tupaan ja leikkeli tarpeen mukaisesti kappaleiksi. Viidelle kyntömiehelle hän leikkasi ensin kurppos (paulakenkä-) nahkat, ukko-Laurille, Mauno-sedälle ja itselleen uilo- (lapikas-) nahkat, sekä vielä nuorille miehille ja itselleen saapasneuvot, samaten naisille, vanhemmille ruohin- ja nuoremmille ummiskenkä- ja tytöille lipokasnahkat. Jokapäiväisten jalkineiden tekemisestä sai kukin itse pitää huolen, ainoastaan kirkkokengät kävi suutari tekemässä, tahi milloin tämä ei joutanut, niin isännän vanhin poika Antti kävi suutariksi. Jokapäiväisinä jalkineina käyttivät naiset yksinomaan tuohitohveleita, joskus, vaikka ani harvoin, nahkalaapottimia.
Kun lunta alkoi sataa ja talvi oli tulossa, otti Yrjö eräänä iltana kaksi jalaskoivua, veisteli ja silitteli niitä. Sitten hän pani ne rinnakkain rekihepoon, merkitsi kaplaiden reiät ja kaivoi napakairalla kaksi reikää kunkin kaplaan kohdalle, joiden välisen hän taltalla lohkoi pois, silitti reiät, sijoitti niihin kaplaat ja naulasi ne kovasti kiinni. Sitten hän pani taas jalakset hepoon, asetti kaplaat kohdakkain ja sitoi kaplaissa olevat koivunoksat toisiinsa kiinni tuohella. Pajukimpun tupaan tuotuaan hän valitsi siitä viisi pajua sekä kakarapajun ynnä kainalovitsat. Pajut hän mittasi reen leveydellä, merkitsi kiskaistulla pajunkuorella kaplaan kaulan paksuuden, jonka jälkeen hän teki puohteen pajuihin, niin pitkän kuinka paksu kaplaan kaula oli. Puohteen valmiiksi saatuaan hän voiteli sen tervalla ja pani tuvan uuniin hautumaan. Vähän ajan perästä hän otti pajun uunista, väänteli puohdetta ja taivutteli ne kaplasta myöten. Sitten hän hakkasi pajun päät viistoon ja pani pajun paikallensa rekeen, sitoi pajun keskosistaan nuoralla ja rutisti nuoran tiukasti kalikan avulla. Sitten hän halkaisi tuomisen vitsan, vuoli sen notkeaksi, hautoi uunissa ja nitoi kahdesta kohden pajun kiinni. Kainalotuomeksi hän otti paksumman tuomen, jonka tyvipuoleen teki vään, jonka hän pisti etupajun väliin kaplaan luokse. Väkä väännettiin kaplaan taitse yli maannousun, kierrettiin reen sevän ympäri ja käännettiin kakarapajun mukaan, joka sitten sidottiin tuomisella vitsalla kiinni. Näin kun oli laitettu kainalotuomet kahden puolen jalasten maannousua, eivät jalakset päässeet oikenemaan.
Kun reki oli saatu pajutetuksi, otti Yrjö näreiset puut, veisteli ne, kaivoi reiät taltalla, vuoli sileäksi vuolimella ja asetti ne kaplaiden päihin kaustaksi. Etupäät kaustoista hän nitoi tuomisella vitsalla kainalotuomeen kiinni. Sitten hän irroitti hevon reestä, vei reen porstuan seinää vasten pystyyn ja hevon hän vei romuhuoneeseen. Sitten hän otti rautakiskon olallensa, käski Matin tuomaan sysisäkin, ja niin sitä mentiin pajaan, jossa seppä valmisti kiskoista reenraudat, kaivoi niihin reiät ja teki naulat. Sitten he kutsuivat sepän illalliselle. Seuraavana päivänä Yrjö sijoitti ja naulasi reenraudat jalasten alle, teki saverikot koivun vitsoista, kiersi saverikot koivuisen aisan tyyrin ympäri ja niin oli reki valmis.