— Olisiko isäntä kulta niin hyvä ja antaisi meidän hevosille vähän kauroja, pyysi eräs vanha mustalaisukko. Pitäisi tästä lähteä markkinoille ja syöttää vähän paremmin hevosia.
— Vielä näille mitä! Ei kauroja, mankuvathan nämä paljonkin, kun näkevät saavansa, virkkoi Antti.
— Minun isävainajani antoi aina mustalaisille sekä muille käypäläisille, eikä häneltä koskaan puuttunut. Niin olen minäkin tehnyt, ja ainapa häntä on Luoja siunannut antamista. Kun minusta aika jättää, niin tehkää sitten mitä tahansa. Mutta minä teen Herran käskyn mukaan, joka sanoo: "Taita isoovalle leipäs, vie raadolliset kulkijat huoneesees, ja koska näet alastoman, niin vaateta häntä, ja älä käännä pois sinuas lihas tyköä", virkkoi isäntä, otti aitan avaimen ja meni antamaan kauroja.
Mustalaiset löivät omaan kieleensä. Pian suoriusi eräs mustalaispoika ja nainen isännän perästä aittaan, josta poika otti kauravakan ja vei hevosille kaurat. Mustalaisnainen pyysi isännältä rukiinjyviä sioilleen ja isäntä antoi.
Isännän aitassa ollessa alkoi Yrjö, isännän veli, torua mustalaisia heidän laiskuudestaan. Mustalaiset koettelivat selitellä, että heidän työllään ei ole menestystä, kun he ovat kirottu kansa. Tämän väitti Yrjö valheeksi. Vihdoin Korri suuttui ja sanoi:
— Jospahan olisit omassa taloudessasi, niin saisit muistaa mustalaisia ja tulla vielä heitä rukoilemaan, mutta nyt kun isäntäväki ja vanhemmat ihmiset ovat niin perin hyviä ihmisiä, niin eivät he tahdo talolle mitään rikettä tehdä.
Sillä aikaa kun talon miehet ja mustalaiset keskenään pakisivat, toimivat mustalaisnaiset peräpuolella tupaa omiaan. He panivat (povasivat) talon naisille korttia ja ennustelivat käsistä tulevaisia asioita. Palkaksi antoivat talon naiset mustalaisille sukkia, kintaita, lapasia, huntuja ja muita vaatekappaleita, joista mustalaiset lukivat sulimmat kiitokset ja toivottivat, että hyvä Jumala siunaisi tuhannenkertaisesti sijaan.
Isännän tupaan tullessa olivat talon miehet Yrjö, Matti ja Antti yhdeltä puolen sekä mustalaiset toiselta puolen kiivaassa sanasodassa. Antti väitti, että se on synti, kun noin riskiä väkeä, niin kuin mustalaiset ovat, maamiehet elättävät ja antavat heille mitä ikänsä ylettyy ja sillä tavoin ikään kuin kehottavat mustalaisia laiskuuteen ja työttömyyteen.
Mustalaiset puolestaan sanoivat, että heidät on luotu sillä tavoin elämään eivätkä he voi sitä asiaa auttaa.
— Voisittehan ehkä pitää itsenne puhtaampina ja elää säännöllisemmästi eikä noin siivottomasti kuin te nyt elätte. Te vaihdatte ja ryöstätte toisiltanne akkoja, niin kuin Savolais-Matti tänä aamuna pajassa kertoi, että mustalaisilla oli eilen tappelu Savolaisessa eräästä nuoresta Liena-nimisestä mustalaisnaisesta. Siinä tappelussa oli yksi mies saanut niin pahoja haavoja, jotta täytyi jäädä taloon potemaan, eikä tiedä, jos siitä miestä milloinkaan enää tullee, puhui Yrjö.