— No, oli menneeksi, minä kuuntelen tarkoin, vastasi Sohvi.
Kun Kauranen pääsi pihalle, hän pysäytti hevosensa, sitoi sen kiinni, viskasi heiniä eteen ja loimen hevosen selkään. Tuli sitten tupaan, jossa hyvän päivän sanottuaan heitti hattunsa ja rukkasensa pöytärahille, hieroi kämmeniään ja lausui:
Ostetaankos taloon tähän tavaraa, vaikka kuinka vähän? Mulla ois yhtä ja toista kalua myydä, kaikenlaista: Suuria neuloja, tupakkaseuloja, pieniä neuloja, pippuripalkoja, parsinneuloja, niin kuin salkoja, sulkaneuloja, sukkapuikkoja, kinnasneuloja, jauhoseuloja. nuppineuloja, ryyniseuloja, savikukkoja, pieniä lukkoja, silmälasia, savivatia, kauneita peilejä niin kuin leilejä, kallekuoria, liivinvuoria, vingerporia aivan somia, pumpulilankaa, vaikka mihin pankaa, palmikon terttuja, hetaleita, herttuja, vaskisia, hopeisia helmiä ja sormuksia, nappeja ja hakasia, suurta, pientä, naskalia, saippuaa ja rikkiä, sekä tenkelikkiä, suuria, pieniä kampoja, lehmuksesta vateja, on myös ongenkoukkuja, vaan ei ole siimoja, löytyy lehtitupakkaa: vinterskaa ja mahorkkaa, rinkeliä, rääniköitä, orehkia, kauruskoita, kantvärkkiä, inkivääriä, joilla saa yskää kääriä, vanunkia, veitsiä, kääntöpäitä, neulapyssyjä ynnä niitä, näitä. Kaikki on helppoa, rahaa ei maksa; ottaapi ryysyjä tämä räsysaksa. Hyvän, huonon ryysyn käärin yhteen myysyyn. Kelpaa vanhat paidat sekä hurstin laidat, yliset ja aliset, puhtaat sekä likaiset, esiliinat, pöksyt, hienot sekä paksut, liinakalsut, riihikot, merrat, potkut, verkot, lapsenrievut, liinaviitat, pyyhkeet sekä riihipaidat. Kaikki yhteen käärin, punnitsen ja häärin, en tee koskaan väärin. Ei mikään oo niin halpaa, ettei mulle kelpaa: ehiät ja rikkinäiset ovat mulle yhtäläiset.
Sitten vieras kätteli kaikkia talon miehiä.
— Jos sinulla, Kauranen, lienee todella kaikkea tavaraa, jota nyt ilmoitit, niin saa sanoa että
kaikkia on Katin säkissä, monta Monnon kukkarossa,
virkkoi Mauno-setä kätellessään vierasta.
— Suittaa olla, että minulla on enempikin tavaraa kuin nyt tässä luettelin tai ei liene kaikkia näitäkään, vastasi vieras. Kun luku on kerran niin laadittu, niin täytyy se loruttaa alusta loppuun, kävi tavaran kanssa miten tahansa.
Miesten keskenään pakinoidessa hakivat naiset ryysyjä. Sitten mentiin pihalle ja kohta oli Kaurasen reen ympäristö aivan täynnä ihmisiä, etenkin naisia, joilla oli ryysytyyskät kainalossa. Kauranen mittasi ryysyt ja antoi tavaraa mitä vain kuka halusi ja hänellä sattui olemaan, Suuressa punaisessa puukirstussa säilytti kauppias hienoimmat rihkamatavaransa, vaan suuremmat tavarat niin kuin esim. vadit, kupit ym., jotka enemmän ottivat tilaa, olivat peräpuolella rekeä. Heti kun Kauranen aukaisi kirstunsa kannen, otti Niemelän Mikko savikukon ja alkoi sitä soittaa vinguttaa. Muutamat naiset koettelivat tinkiä kauppaa tehdessään, mutta Kauranen sanoi:
— Ei tässä ole mitään tinkimistä. Kaikilla tavaroilla on määrätty hinta. Jokaiselle ryysynaulalle lasketaan hintaa yksi kopeekka. Kuinka monta naulaa on ryysyjä, niin monen kopeekan edestä minä annan tavaraa. Siinä ei ole mitään tinkimistä; vaihda kuin veitsiä, saneli saksa.