Siinä tehtiin kauppoja monenlaisia. Naiset enemmiten ostivat ryysyillä tarvitsemansa tavarat, vaan miehet maksoivat rahan ostoksistaan. Kun kaikki kaupanteko oli päättynyt, niin Kauranen matkusti toisiin taloihin.

* * * * *

— Mikähän vahinko lienee meidän Antille tullut, kun hänen hevosensa juoksi kotiin eikä miestä näy missään, ilmoitti Mari-täti tultuansa ulkoa tupaan eräänä päivänä.

Tämän kuultuaan meni isäntä pihalle, jossa näki nuoren hevosen valjastettuna aisoihin, vaan rekeä ja Anttia ei näkynyt missään. Vähän ajan perästä tuli Antti kotiin läähättäen. Hän oli juossut niin kiivaasti hevosen perästä, ettei tahtonut henkeäkään tavata. Tupaan päästyään ja henkensä tavattuaan kertoi hän:

— Kun minä ajoin lököttelin hiljakseen metsään puita hakemaan, niin Kukkuraismäen polvekkeessa tulivat karhunkuljettajat vastaan. Heitä ei hevonen enkä minä älynnyt, ennen kuin he olivat aivan edessä. Tästä säikähtyi hevonen niin, että heti syrväysi tiepuoleen, reki kaatui alassuin ja minä sirahdin reestä toituuvaalle (loitolle) tiepuoleen. Kun hevonen yhtäkkiä kääntyi ympäri ja nykäisi voimakkaasti alassuin olevaa rekeä, niin katketa rapsahtivat vanhat vitsaiset saverikot reestä ja hevonen juosta ponnisti minkä käpälästä lähti kotiin. Minulla ei muuta neuvoa ollut kuin juoksin perästä.

— Olisithan sinä voinut tulla hiljempäänkin etkä juosta itseäsi näännyksiin, kun näit hevosen kotiin laukkaavan, virkkoi Antin äiti.

— Niin kyllä olisin tehnytkin, jos hevonen olisi juossut tietä myöten, mutta kun minä näin hevosen jäälle päästyään laukkaavan kohtisuoraan kotiin, niin ajattelin jos eläinraukka hätäpäissään putkahtaa uhkuavantoon, jonka tiesin Kesselin lahdessa olevan, niin sen tähden minä niin kiivaasti riensin perästä, selitti Antti.

— No Jumalan kiitos, kun ei tuosta sen suurempaa vaaraa tullut ja sinä Antti sekä hevonen olette terveenä päässeet kotiin, sanoi Mari-täti iloiten.

Vähän ajan perästä kuului Kermisen rannasta rummun pärinä. Niemelän molemmat isot koirat rupesivat haukkumaan ja menivät jäälle. Heitä seurasivat toistenkin talojen koirat. Pojat menivät porstuan rappusille katsomaan. Kohta erottivatkin heidän silmänsä, että tulijoina oli neljä miestä, jotka taluttivat kahta karhua. Koirat seurasivat loitompana karhuja haukkuen harjat siirassa. Niemelän rantaan tultua pärisivät rummut uudelleen. Niemelän pihalle päästyään seurue pysähtyi, yksi mies tuli tupaan ja sanoi:

— Strastui repatta, hjyva paiva. A sapkos tulla tuppa ja anta karhu tanssi?