Sitten suntio otti ison kellon kielestä kiinni ja lyödä pamautti sillä kellon laitaan. Kellon läppäyksen kuultuaan kirkkomiehet nostivat hattunsa ja siunasivat. Naiset notkistivat polviaan ja myöskin siunasivat. Yhdeksän kertaa läppäsi suntio kellon kieltä laitaan: kolme Isälle, kolme Pojalle ja kolme Pyhälle Hengelle kunniaksi. Sen tehtyään hän otti suuren kellon nuorasta kiinni ja alkoi heiluttaen soittaa kelloa. Pekka soitti pientä kelloa samalla tavalla. Halli istui vakaisesti turpa pystyssä ja ulvoi kellojen soidessa.
Aamukellon soitua sanoi Sutelan Olli Mikkelin Pekalle:
— Kyllä sinä soitit huonosti, koska kello äänsi "käypi, käypi länttyää, käypi länttyää, eikä kestä kenkä jalassa".
— Kyllähän jokainen moittia osaa, vaikka ei tehdä osaa, vastasi
Pekka äkäisesti.
— Halli pitää ajaa täältä pois, koska se niin pahasti ulisee, sanoi suntio pojille käyden itse kakulleen pappilanpuolimmaiselle ikkunalle selin poikiin.
Pojat neuvottelivat vähän aikaa ja sitten jämähtivät Halliin kiinni, nostivat sen ikkunalle ja yks, kaks Halli pudota puksahti alas lumihankeen, josta himppusen aikaa lojuttuaan karkasi ylös, älähti kerran "oih" ja läksi juosta ponnistamaan täyttä laukkaa, häntä suorana kotiinsa eikä sen päiväsen perästä enää tullut koskaan kellotapuliin ulvomaan.
Suntio, huomattuaan mitä pojat Hallille tekivät, torui heidät näpönähjäksi ja uhkasi laittaa heidät samaa tietä alas. Pojat olivat häämeissään jokainen ja seisoivat noloina niin kuin syntisparka ainakin.
— Nyt kun ruumiille soitetaan, aloitetaan pienellä kellolla, koska
Aholan muori on vanhin haudattavista, sanoi suntio Mikkelin Pekalle.
Kas niin, nyt aletaan.
Hautauskellot soitettuaan suntio kävi aukaisemassa kirkon ovet, joista kohta tulvasi väkeä sisään. Kukin notkisti polviaan kirkon kynnyksen yli astuttuansa ja siunasi itsensä. Sitten tuli suntio takaisin kellotapuliin ja kävi katsomaan pappilanpuoleisesta ikkunasta.
Pappilan renki ajoi mustalla ruunalla ison pytingin rappusten eteen. Länkien harjustimet olivat kulkusia täynnä ja reen perässä riippui karhunnahka. Vähän ajan perästä tuli rovasti poikineen ja he kävivät rekeen istumaan: rovasti vanhimman poikansa kanssa reen perään ja nuorempi poika rengin viereen vasemmalle puolelle. Sitten alettiin ajaa kirkolle. Niin pian kuin rovastin hevonen läksi liikkeelle, soitti suntio papinkelloa siksi, kunnes rovasti pääsi kirkkoon. Sen perästä soitti Mikkelin Pekka pienellä kellolla rippirahvasta. Renki ajoi takaisin pappilaan hakemaan "naisvaltoja" kirkkoon. Kappalainen ajoi toista tietä rouvineen ja tyttärineen kirkolle. Kanttori ajoi heidän perästään. Suntio tuli myös kirkkoon, tervehti valtoja, viritti tulen sakastin uuniin ja lämmitti ensin kätensä, sitten muun ruumiinsa uunin edessä.