— Nyt veikkoset on aika aloittaa jumalanpalvelus.
Pappilan nuori herra, rovastin poika, joka äsken oli papiksi vihitty ja määrätty isälleen apulaiseksi, saarnasi tänään ensi kerran pappina ollessaan. Hän antoi kanttorille paperilapun, johon oli merkittynä tänään laulettavat virret. Kanttori kumarsi ja meni.
Mahtavan näköisesti astui kanttori lehterillensä, pani numerot tauluunsa, käänsi sen ensin suoraan alttaria kohti, sitten vinoon naisten puolelle ja sen jälkeen miesten puoleen ja taas suoraan, istui alas, pisti murusen inkivääriä suuhunsa ja niisti nenänsä. Noustuaan seisoalleen hän rykäisi pari kertaa "rikkaan yskää" ja aloitti aamuvirren. Seurakunta yhdistyi yksimielisesti veisuun. Loppuvärsyä veisattaessa alttarin puoleinen rahvas veti liian pitkään kanttorin mielestä. Saadakseen heitä seuraamaan tahtiansa tahi vaikenemaan hän lyödä rämäytti kirjan kansilla lehterin laitaan niin että kirkko raikui.
Aamuvirren viimeistä värssyä laulettaissa meni kappalainen alttarille ja suntio avasi hänelle oven. Veisun loputtua sanoi suntio peräkuorissa korkealla äänellä:
— Rippi- ja herranehtoollisvieraat astukoot ylös kuoriin. Hiljaisesti astui rippirahvas kuoriin ja kappalainen piti rippisaarnan. Sen loputtua meni taas kukin paikoillensa ja saarnamies meni myös sakastiin.
Nyt soitettiin yhteen. Suntio vei viinipullot ja pikarin alttarille.
Sieltä tullessaan hän niisti herrasmaisesti nenäänsä.
Kompromi sanoi vieressään istuvalle ukko-Laurille:
— Kun suntion nenä pärähtää, niin koko kirkko tärähtää. Kun alttaritoimitus oli päättynyt ja saarnavärsy laulettu, astui nuori pappi saarnatuoliin ja kaikkein silmät tähtäsivät häntä. Rovasti ja kappalainen menivät sakastista papin penkkiin, jossa naisvallat istuivat. Kanttori tuli lehteriltään sakastiin. Suntio nosti turkkinsa liepeet ja lämmitteli itseään siksi kunnes evankeliumia alettiin lukea. Hän otti kiireesti kirjan kaapista, alkoi lukea korkealla äänellä ja olikin jo ennen lopussa kuin pappi. Sitten hän jatkoi taas tyytyväisenä entistä tointansa puhellen kanttorin ja koulumestarin keralla aprakan ajosta ja rasittavaisista kylänluvuista.
Saarnan päätyttyä meni kanttori taas lehterillensä ja suntio toimillensa. Koulumestari pistäysi myös kirkkoon ja kävi kirkonmiesten penkkiin istumaan. Ehtoollismessun perästä kävivät ensin miehet, sitten naiset oikeuspöydässä (ehtoollisella).
Kun jumalanpalvelus oli loppunut, meni kansa sievästi ulos kirkosta. Lautamies Lemponen seisoi kirkkotarhan portinpielessä vierasmiehen keralla ja manasi käräjiin ketä kerkesi ja asia antoi. Niinpä hän kutsui Törmälän isäntääkin käräjiin vieraaksi mieheksi. Tuo asia suututti isäntää ja hän sanoi lautamiehelle vihaisesti: