— Eikö sinulla, sen pöhkö, ole tilaisuutta muualla haukkua ihmisiä kuin kirkonmäellä. Olisithan sinä saanut tulla kotiini manaamaan, tiedäthän sen etten minä karkuun mene, niin kuin Munnukan Juho tekee.
Lemponen ei ollut kuulevinaan koko puhetta, jatkoihan vain tointaan kaikessa rauhassa.
Niemelän ukko-Lauri meni pitäjäntupaan, jossa söi emäntänsä ja pienen Ellin kanssa evästään ja tähteet he antoivat haudankaivajan emännälle, joka kiitti ja käski poikansa valjastaa Niemelän hevosen. Sitten sanoi ukko jäähyväiset ja kiitokset haudankaivajan perheelle ja alkoi ajaa kotiinsa.
Pitäjän seppä, joka kirkon luona oli maistellut vähän yhden, vähän toisen taskumatista, oli iloisella tuulella ja meni kirkosta päästyään pappilaan silmävoidetta pyytämään rovastin rouvalta, joka uteliaasti kysäisi:
— Olihan seppä varmaan kirkossa. Mitäs tykkäät meidän nuoren herran saarnasta?
— Ai, hyvä kruustinna, vastasi seppä, se vasta oli kelpo saarna, semmoista harvoin kuullaan. Se oli mainio saarna, sanon minä. Se ei ollutkaan niin kuin pappa luopertelee.
Rouva pudisti päätään ja meni toiseen huoneeseen eikä tullut enää sepän näkyviin, vaan laittoi piian mukana sepälle silmävoiteen.
Katsahtakaamme vielä, miten kotona sunnuntaita vietettiin.
Kirkkomiesten lähdettyä istahti Mauno-setä pöydänpäähän ja otti suuren virsikirjan, josta veisasi päivän evankeliumivirret. Mari-täti luki peräpenkillä ikkunan vieressä päivän evankeliumin ja epistolan rukouksineen. Anni luki "Kristityn vaellusta" ja emäntä "Huutavan ääntä". Nuoremmat naiset, talon miniäimet, luettivat lapsiaan ja sitten lukivat itse. Jokainen tunsi olevansa velvollinen lukemaan päivän evankeliumin, epistolan ja rukoukset. Kun ne oli luettu, oli velvollisuus täytetty. Jos vielä ennätettiin muutakin lukea, niin hyvähän sekin oli, mutta siihen ei ollut pakkoa.
Päivän tultua pantiin tupa lämpiämään. Kylän pienet pojat tulivat, kuiskuttivat jotain talon pojille ja niin mentiin yhdessä mäkeä laskemaan. Tuvan lämpöön aikana valmistettiin eläimille ravinnoksi haudetta ruumenista ja rouhevedestä, jotka vietiin läävään. Hiehot ja härät juotettiin kaivolla kylmällä vedellä.