Varsin vanhat, jotka eivät enää kyenneet mäkeä laskemaan, katselivat hartaasti toisten mäenlaskua osaa ottaen siihen mielessään ja muistellen nuoruutensa hauskoja aikoja. Ne jotka eivät enää jaksaneet mäkeen asti tulla, katselivat mäenlaskijoita joko tuvan ikkunasta tahi porstuan rappusilta. Vasta illan tullen, yön pimeten läksivät mäenlaskijat kotiinsa, jonne tultua ruokittiin eläimet, syötiin illallinen ja käytiin levolle. Laskiaisiltana ja seuraavana aamuna ei tulta otettu tupaan, vaan "päivä sai olla päreenä ja varis kukkona".
Koko paastoaikana ei torstai-iltana kehrätty. Siten vältettiin lampaitten tuleminen pyörivään tautiin seuraavana kesänä. Myös ei perjantaipäivinä leivottu eikä syöty rasvaisia ruokia.
* * * * *
Eräänä aamuna tuli Matti tallista tupaan ja sanoi:
— Mikä meidän lakkiruunalla lienee, kun se heittää myöhkää (nousee ja laskee) tallin lattialla?
Isäntä meni heti katsomaan hevosta ja sanoi:
— Se on ammuksissa. Matti saa valjastaa voilakan ja mennä
Valaja-Mattia pyytämään hevosta huusaamaan. Mutta käy pian ja tulkoon
Matti sukkelaan.
Ei kauan viipynytkään, kun Valaja oli talossa. Hän meni oitis talliin, jonne myös isäntäkin tuli, sitten pyysi kourallisen oljenkorsia joista valitsi sellaisen korren, jossa oli kolme eli seitsemän kerkkää (solmua). Sen korren tähkällä hän kutkutti sairaan hevosen vasempaa sierainta. Sen tempun tehtyään hän raapaisi vasemmalla nimettömän sormensa kynnellä hevosen vasemman sieraimen sisältä rikki, niin että siitä veri tiukkui. Tultuansa tupaan pyysi ja sai huusari kourallisen suoloja rievun sisässä, pani suolat liedelle, sylki niihin ja loitsi:
Onko rutto Ruijan maalta, amputauti Aunuksesta? Vai on heinähettehistä, notkoilta noroperiltä? Vai on suolta sammalista, rämehiltä räykyviltä? Tahi tullut tuulen tietä, ahavan ratoa myöten? Vai lie kateen kainalosta, vihansuovan sormen päästä? Mene rutto Ruijan maalle, Pohjan pitkille perille! Siell on puuta purraksesi sekä jäätä jäystääksesi. Puut pitkät Pisamäellä, hongat hornan kalliolla, jäälautat Lapin vesissä, Ruijan koskessa kovassa. Pure puuta, jäystä jäätä, jos on halu hampahilla! Lienet ammus Aunuksesta, Kuhavuoren kulman päältä, mennös ampu Aunuksehen, Kuhavuoren kukkulalle! Siell on työtä tehdäksesi sekä ruokaa syödäksesi: kivet on kivistämättä, paasit on pakottamatta. Ei kivi kipuja itke, paasi vaivoja valita, vaikka paljon pantaisihin, määrättä mätettäisihin. Jos oot tullut tuulen tietä, ahavaista ajaellut, niin mene jänön jälille, koukkupolven polkemille! Jänöll on sileät jäljet, ei ne tunnu iljangolla, hän sun reessänsä vetääpi, kelkassansa keikuttaapi! Jos oot kateen kainalosta, vihansuovan sormen päästä, niin sä suoria kotiisi isäntäsi iltaselle, emäntäsi aamuselle. Siell on oiva ollaksesi, armas aikaellaksesi: siellä syöt sä syyllisiä ja kalvat katehia.
Sitten noita pyysi ja sai hiivaa, johon sekoitti suolat, lausuen: