— Hyvä on, virkkoi noita. Ota napakaira kerallasi, minä otan tuosta vanteesta palasen, niin vähän konstaamme, ettei ammus enää tule uudestaan koskaan.
Mauno-setä teki niin ja molemmat miehet menivät kankaalle, jossa noita kaivoi napakairalla reiän tuulenkoprapetäjän kylkeen, otti sitten vanteen päästä leikatun palan, iski sen kaivamaansa reikään ja loitsi:
Tuonne mä sinun sijoitan kaarnakuoriseen kotiisi! Hyvä siell on ollaksesi, maja valmis maataksesi, ammuskella aikojasi, toukkiloita toisiasi. Vietä siellä viikkojasi sekä kuitasi kuluta. Ellös tuolta toiste tulko sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkiana, jos en pääsne päästämähän, tulle toiste noutamahan yheksällä oinahalla, yhen uuhen kantamalla, yheksän orihin kanssa, yhen tamman varsasilla.
Kun oli tultu taloon takaisin, syötettiin ja juotettiin Valaja-Mattia. Syödessään Matti huomasi Mari-tätin rykivän röksyttelevän. Hän alkoi kysellä, miten kauan yskä oli ollut ja oliko mitään tehty sen parantamiseksi. Nämä tiedot saatuaan noita sanoi:
— Hae vain pari pullia viinaa, minä katson siihen. Sitten panet viinan saviastiaan palamaan, pidät suusi palavan viinan höyryssä ja ryyppäät sitten viinan suuhusi. Puhtaat lankasukat pitää sinun paneman jalkaasi, kun ensin olet voidellut jalkapohjasi talilla ja varistanut ne tulen edessä.
Mari-täti kuiskasi jotain emännälle ja tämä toi viinaa, jonka noita syötyänsä kaasi savikuppiin, vei kupin liedelle ja alkoi loitsia:
Mist on yskä yhtynynnä, rykiminen ryhtynynnä? Onko soista vai vesistä vaiko vanhoista akoista? Mene yskä muille maille koiran leuoille koville, rahkasoille vetelille, maksoille meren mateihin! Tahi mene akkalahan, akkalasta Ukkolahan. Älä yskä yksin ryi: anna ämmien rykiä, koukkuleukojen kokea, Ukkolojen uikutella, partasuiden paukutella.
Sitten noita pisti viinan palamaan ja käski Mari-tädin pitää suunsa palavan viinan liehmeessä. Sen tehtyään noita alkoi tehdä kotiinsa lähtöä. Isäntä käski Antin valjastaa hevosen ja kyyditä vieraan kotiinsa. Palkaksi pisti isäntä noidalle ruplan rahaa ja Mari-täti antoi uudet lankaiset sukat.
Eräänä iltana tuli Liisa läävästä ja kuiskasi jotakin emännälle, joka vähän ajan perästä meni läävään päretulen kanssa. Tultuaan tupaan hän sytytti lyhtyyn tulen ja meni uudestaan läävään. Kotvan aikaa siellä oltuaan hän taas tuli tupaan, kun talonperhe jo oli ehtinyt käydä levolle. Tupasesta emäntä otti rainnan, johon pani vähän haaleaa vettä. Läävään tultuaan hän tunki oljenkorren vastasyntyneen vasikan suuhun ja sanoi:
— Olki on kova purraksesi.