Sitten hän painoi vasikan turvan veteen ja lausui:
— Vesi on musta juodaksesi.
Sen tehtyään emäntä pesi lehmän utareet, herutteli lehmää ja hyräili:
Heru, heru lehmäseni, anna maito mielelläsi! Mulle piimäsi pitele, mulle voisi vuodattele. Tuo voita kotoväelle, oman perheen eineheksi, vielä vierasten varaksi, lasten leivän särpimeksi. Pidä maitoset maruet, aina uhkuvat utarat lypseä lyhyen vaimon, pienen piian piukutella. Anna aina ajallansa, älä pilolla pidätä.
Lypsämästä päästyään emäntä meni maitorainnan kanssa tanhualla kasvavan kuusen luo, jonka juurelle kaasi vähän maitoa kolme eri kertaa ja rukoili:
Ukko kultainen kuningas, hopeainen hallitsija! Kuule kultaiset sanani, armahaiset lauseheni! Kaitse aina karjojani, katso karjani parasta! Heruttele Hermikkiä, tuorustele Tuomikkia, mairuttele Mairikkia, kutkuttele Kaunikkia, anna maito Maanikille, Omenalle uudet piimät! Saata suonet soutamahan, maitojoet juoksemahan, maitopurot purkamahan, maitokosket kuohumahan, maitoputket puhumahan, maitohormit huokumahan, joka aika antamahan, joka vuoro vuotamahan, ylitse vihankin suovan, pahansuovan paitsi mieltä, maidon saamatta manalle, katehesen karjan annin!
Pääsiäisen aika
Sisältö: Kevätkestit. Varkaiden noitien pelko. Talvikuut: sydänkuut, vaahto-, hanki- ja sulamakuut. Kuu ilmain ennustajana ja ajan määrääjänä. Virpolauantai. Piinaviikko. Pääsiäinen. Kuohari. Kuohitseminen.
Ennen rospuuttoa (kelirikkoa) pidettiin Niemelässä joka vuosi tavanmukaiset kevätkestit. Jos kylänluvut (lukukinkerit) minä vuonna sattuivat vuorolleen Niemelään, niin lukusten aikana olivat kevätkestit, mutta muina vuosina ne olivat niin kuin jo mainittiin, ennen lumen lähtöä kevättalvella. Tavallisesti niihin kesteihin kutsuttiin kaikki sukulaiset, ja jokainen
sen toi tullessansa, minkä söi ollessansa.