Kuuta pidetään ei ainoastaan ajanmäärääjänä, mutta myöskin ilman ennustajana. Kirkas täysikuu ennen kevätpäiväntasausta ennustaa kaunista ilmaa, vaan sen perästä yöhalloja. Keltainen kuu merkitsee sadetta, vaan punainen tuulta. Iso vaalea kehä kuun ympärillä sumuisella ilmalla tietää rönsyilmaa, vaan muuten poutaa, niin kuin sananparsi sanoo:
Poudaksi on kuun kehä, sateheksi päivän sappi.
Jos kuu mailleen mennessään on punainen ja näyttää tavallista isommalta, tiedetään myrskyn olevan tulossa. Jos uuden kuun sarvet ovat terävät, tulevat pakkaset. Muuten voidaan laskea ilman laatu neljännestä, viidennestä ja kuudennesta päivästä.
— Kun nyt kuusta saadaan ilmain vaiheet tietää, niin mitä varten ilmoja on allakkaan merkitty? Ne eivät kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan usein sattuu päin vastoin? Kukas sen tietää selittää? kysyi Suutarin Pekka.
Kun ei vanhemmista miehistä ollut sen selittäjää, niin sanoi
Korjuksen Risto:
— Pappilan nuori herra selitti kerran meille sen asian näin: Luonnonlain mukaan täytyy pienemmän totella suurempaa. Täten maa tottelee aurinkoa ja kiertää sen ympäri. Samaten myöskin kuu kiertää maan ympäri 19:ssä vuodessa ummelleen 235 kertaa, siis vähän yli 12 kertaa vuodessa. Kun kuun on luultu vaikuttavan maan ilmanvaiheisiin, niin almanakkaan on merkitty samat ilmanvaiheet, kuin ne 19 vuotta takaperin olivat. Vaan nämä merkitykset eivät aina pidä paikkaansa, niin kuin jokainen tietää, joten allakka ilmojen suhteen on valehtelija.
— Senhän kyllä jokainen näkee, että kuu kiertää maata, mutta että maa kiertää aurinkoa on sula valhe ja herrojen hupsutusta, jota he eivät itsekään usko, vaikka muille sitä tyrkyttävät. Johan sitten jouduttaisiin jonnekin, jos maa liikkuisi, sanoi seppä, ja siihen tuumaan toisetkin yhtyivät, ainoastaan isännän poika Antti ja Korjuksen Risto olivat toista mieltä, mutta he eivät tahtoneet vanhain miesten kanssa kiistellä.
Vähän aikaa ääneti oltua sanoi Suutarin Pekka:
— Jatkakoon vain kirkonmies kertomusta kuusta.
Sitten Holttola jatkoi: