Sitten virpojat istausivat penkille ja lausuivat:
Pyydän, pyydän palkastani, vaadin virpomisestani: taikinasta kakkarainen, haavanlehden paksukainen, lehmästä voilusikkainen, tarhakiven suurukainen, kanakatrasta munanen, kivensilmän täytykäinen.
Tavallisesti emäntä antoi virvontapalkaksi virpokaakun, mutta jos virpoja oli kuppari, velho tahi talon sukulainen, niin sille annettiin sirunen voita leivän keralla tahi lapsisukulaiselle kananmuna. Saatuaan antimet virpojat kiittivät seuraavilla sanoilla:
Suur kiitosta, kosta Jumala, edeskinpäin antamista! Kasvakoon ja kaunistukoon tämän vuodenkin ajalla: isännälle ohrapellot, emännälle kaalikuvut, liinahalmeet miniälle, pitkät pellavat tytölle!
Sitten virpojat läksivät talosta jäähyväiset sanottuaan jättäen virpovitsat, puolenkymmentä pajun oksaa nipuille sidottuna, tuvan penkille. Virpovitsat emäntä korjasi lammasläävään, ja niillä sitten touonalkajaispäivänä lampaita ajettiin laitumelle. Lapset ja nuoremmat virpojat, jotka eivät virpolukuja osanneet, lausuivat vain virpoissaan:
Virpoi, varpoi tuoreeksi, terveeksi tulevaksi vuodeksi, sulle vitsat, mulle kaakku.
Seuraavana sunnuntaiaamuna jo ani varhain ihmisten vielä maatessa tuli Perätalon seppä Niemelään ja hyvän huomenen sanottuaan hän alkoi virpoa ropsia yötilallaan olevaa isäntää laulaen virpoessaan:
Minä virvon viinan eestä, sen punaisen pullon eestä!
jonka tehtyään hän heitti virpovitsat isännän sänkyyn ja kävi itse penkille istumaan. Kohta nousi isäntäkin, pukeusi ja haki aitasta punaista eli siirappiviinaa, josta antoi aamuryypyt sepälle. Sitten kun talon ukkomiehet nousivat, annettiin heillekin aamuryypyt. Kun emäntä oli noussut, virpoi seppä häntäkin. Emäntä puolestaan antoi myös ryypyn sepälle, joka ryypättyään toivotti:
Isännälle ihra paksu, emännälle leuka leveä.