Eräänä päivänä keväillä tuli kuohari Hämäläinen Niemelään. Poikalapset, joita oli salvojalla pelotettu, menivät piiloon, ken saunaan, ken riihen uunin taakse ja ken mihinkin kerkesi kuoharia pakoon, ja pysyivät piilossansa niin kauan, kuin kuohari talossa oli; vasta sen mentyä rohkenivat poikaparat tulla tupaan.
Kuoharia syötettiin ja juotettiin talossa ja sitten vasta hän meni virkaansa toimittamaan. Emäntä meni paimentytön kanssa lammasläävään antamaan pässejä, jotka isäntä otti läävän kynnyksellä vastaan. Hämäläinen toimeen käydessään puhalsi veitsen terään ja lausui:
Rauta raukka, koito kuona, teräs tenhon päivällinen! Tehkäämme ikisovinto, vannokaamme veljeyttä! Älä tee tuhoa työtä minun kättä käyttäissäni, älä visko vihojasi leikellessäni lihoa. Älä visvoille viruta, älä vammoille valuta ulkoa tahi sisältä, Herran hengen huovunnalta.
Työnsä tehtyään hän sylkeä töppäsi haavaan ja lausui:
Terva maahan tippukohon, hongan rasva rapsukohon ennen kuin veri viaton. Sydämess sija verellä, liha lämmin liikkuella, luuhut lämmin luistaella. Salvaksi sana Jumalan, Luojan turva tukkeheksi, salvaksi samoavalle, veren tielle telkkimeksi. Avun Luoja antakohon, avun tuokohon Jumala!
Kun yksi pässi oli kuohittu, isäntä vei sen jälleen läävään, josta emäntä antoi toisen. Isäntä istui läävän kynnyksellä pitäen pässiä sylissään. Hämäläinen oli kujassa ja kyykistyi polvilleen työtänsä toimittamaan lukien joka kerran samat loitsut.
Sen toimen tehtyään kaikki tulivat tupaan, jossa isäntä antoi vieraalleen ryypyn. Sitten mentiin oritta kuohitsemaan. Hämäläinen otti pari pärettä ja sytytti ne, sekä joukon pirkaleita, joista hän teki tulen pihalle ja pani siihen muutamia halkoja palamaan. Tulta tehdessään hän loitsi:
Teen tulosen tervaksista, latuskaisen lastusista, sitä puilleni puhelen, tuota haastan halkosille: mesi puista purskukohon, rasvaa rapahtukohon. Minkä puillani puserran, sima jääköhön sijahan. Terva on tehty tervaksista, hongista satahavuista.
Tulen tehtyään hän pisti siihen atran luottimen varistumaan ja loitsi:
Kasvoi härkä Kainunmaalla, ylen suureksi yleni: Hämehessä häntä häilyi, pää keikkui Kemijoella. Pieni mies merestä nousi, uros aalloista yleni, iski härän häilähytti, kylin maahan kyykähytti. Siit on voitehet otettu, siit on katsehet kahottu, jolla vihat viskotahan, tulen voimat voitetahan, raudan poltot poistetahan, kuumehet kumistetahan.