— Ei tätä voi mikään syödä; niinhän tämä on kuin mitä kuittia ikään.
Mutta kun emännät eivät luopuneet totutusta tavastaan, niin jotkut paimenet pyysivät jamakkamaitoa, joka ei ollut lämmintä eikä maistunut kuitilta, vaikka siihenkin emäntä pani suoloja sekaan.
Tuo varhain nouseminen oli monelle, etenkin uneliaammalle lapselle, sangen raskas; sillä siihen aikaan se vasta uni oli makeimmillaan, josta syystä ei lusikka tahtonut kädessä kestää eikä se suuruspalaa syödessä aina kuppiin osunutkaan, vaan meni kupin viereen, kun uni tahtoi väkisinkin vaivuttaa. Muutamat eivät voineet ensinkään syödä suuruspalaa kotona, vaan ottivat evääkseen voileipää, jonka vasta metsässä söivät, kun uni häikkeni.
Suuruksen syötyään kotona paimenet kenkivät eli panivat tuohivirsut hattarojen kanssa jalkaansa, ottivat vaatteet yllensä ja niin sitä mennä nyrsytettiin karjan perästä. Lehmäpaimenet ajoivat lehmiä edellä ja sitten lammaspaimenet kävivät katraansa perässä ja vihdoin vasikkapaimenet, missä talossa ei vasikkahakaa ollut, seurasivat jälkimmäisinä.
Kunakin päivänä kävi karja eri laitumella: aamupuolilla kotoa lähempänä vaan iltapuolilla edempänä, usein monien virstain päässä salomailla. Jos eri laitumia ei joka päivälle riittänyt, käytiin pari kertaa viikossa samalla karjamaalla, kumminkin niin, että pari päivää oli väliä, ennen kuin toisen kerran samalle laitumelle karja ajettiin, jotta ruoho ennätti sillä aikaa kasvaa.
Missä talossa ei lapsia riittänyt paimeneksi, otettiin kylästä paimen. Se tavallisesti tuotiin jo keväillä aikaisin, ennen lumen lähtöä, ja pidettiin myöhään syksyllä talveen asti. Jos paimentyttö oli vauraampi, hän sai murkinan aikoina ja iltasilla autella emäntää kotoisissa askareissa. Muutamissa taloissa, joihin sattui vauraampi tyttöpaimen, käytettiin häntä kiireen työn aikana työssäkin, jolloin joku vanhempi nainen, joka ei enää ollut työkykyinen, toimitti sillä aikaa paimenen ammattia. Tätä paimen perästäpäin valitti:
Paimeneksi palkattiin, vaan työlle työnnettiin ja paimenen palkkasi maksettiin.
Tapahtuipa usein niinkin, että joku vanha nainen, joka ei enää kyennyt muuta työtä tekemään, kävi koko kesän paimenessa. Usein myös kun paimenia ei ollut kotona eikä tahdottu tahi ei sattunut saamaan kylästä paimenta, annettiin lehmät naapuripaimenen hoidettaviksi ja paimenpalkkaa tavallisesti maksettiin riuna (10 kopeekkaa) emälehmästä, hiehosta ja härästä puolta vähemmän. Myös lampaat annettiin vierasten paimenten hoidettavaksi usein toiseen kyläänkin varsinkin sukulaisille, ja niistä maksettiin viisi kopeekkaa emälampaasta, vaan vuonista ei mitään maksettu. Siihen vielä annettiin lammaspaimenille villoja palkan päälliseksi, jota lehmäpaimenelle ei annettu. Tuomisiksi annettiin iso rukiinen leipä, voiaski, so. askillinen voita, ja joskus lammaskäpälä. Nämä antimet annettiin silloin kun paimenen haltuun jätettiin elukat. Myös kesän kuluessa annettiin joskus paimenhauskut (tuomiset). Kesävillaa kerittäissä annettiin lammaspaimenelle villapalkka.
Aamupuolella ajettiin karja kotiin murkinalle noin kello 9 aikana. Auringon paisteella mittasivat paimenet askeleillansa kuohasensa (varjokuvansa), vaan pilvisäällä tiedettiin päivän olevan murkinoissa silloin, kun lehmät lakkasivat syömästä ja alkoivat märehtiä joko seisoallaan tahi makuuasennossa. Samaan aikaan kun karja ajettiin kotiin, tuli työväkikin murkinalle. Murkinan syötyään kävi työväki lepäämään ja paimenet menivät joko uimaan tahi leikkimään.
Kun murkinan aikaa oli pidetty noin pari tuntia tahi vähän enemmän, menivät emännät ja niiden keralla toiset naiset lehmiä lypsämään. Paimenet kutsuttiin otelemaan (poistamaan) lehmistä paarmoja ja kärpäsiä tuoreilla koivunlehvillä. Lypsäessään emännät lauloivat: