Heruttelen herttaistani, mairittelen marjaistani. Heru, heru, lehmäseni, anna maito mielelläsi! Täss on maitoset maruet, tässä uhkuvat utarat. Avaja sä maitoammet, maitoreiät remahuta! Juoksuttele joutusasti maito mieliksi minulle, pereen suuren syötäväksi, lasten pienten juotavaksi.
Sitten paimenet ajoivat karjansa metsään samassa järjestyksessä kuin aamullakin. Illalla ajettiin karja kotiin ennen auringon laskua.
Kun koko kylän karja kulki jonossa kotiin, niin katsoivat paimenet minkä karvallinen lehmä kulki eellimmäisenä, sellainen muka oli huomispäivän ilma. Valkea lehmä merkitsi päiväpaistetta, punainen poutaa, kirjava pilvistä ja musta sadetta.
Paimenilla oli keralla paimentorvi (luikku), joka oli tehty haapapuusta potaattinuijan muotoiseksi, ainoastaan vähän pitemmäksi. Se oli halaistu keskeltä kahtia, sisus koverrettu ontoksi ja sitten liitetty yhteen hienolla tuohella, joka oli kääritty koko luikun ympäri. Tällä paimenet soittaa toitottelivat silloin tällöin, johon naapurikyläin paimenet tavallisesti vastasivat. Toitotuksella oli tarkoituksensa karkoittaa susia ynnä muita metsänpetoja, joita entiseen aikaan liikkui kosolta metsissä, varsinkin salomailla.
Oli paimenilla toinenkin soittokone, nimittäin pajupilli (huilu), jonka he tekivät suorasta pajusta siten, että kiertämällä ottivat sisuksen pois. Yläpäähän tehtiin erityinen läppä, josta pilliin puhaltamalla soitettiin. Keskelle kaivettiin tavallisesti neljä reikää, joita sormilla vuoron perään läpytettiin. Täten soittokone antoi erilaisen äänen eri reikiä läpyttämällä. Soittokoneen alapäähän sijoitettiin härän sarvi, jotta kone antoi suuremman ja kauniimman äänen.
Eräänä päivänä olivat kaikki Niemelän kylän paimenet Kalmasen kalliolla koossa. Yrjö-Mari, joka Perätalosta oli paimenena, istui myöskin siinä toisten paimenten kanssa. Hän oli vanha leskiämmä, ja kun hänessä ei ollut enää muun työn tekijää, hän kävi paimenessa. Hänellä ei ollut muuta päällysvaatetta kuin "ristlappi", joten hän saattoi keveästi liikkua, kun hän vielä oli jaloiltaan nopsa. Hän kertoi nuorille paimenille monta satua, opetti heille paljon arvoituksia, sananlaskuja ym., joita paimenet mielellään kuuntelivat. Toiset paimenet rakastivat tätä vanhaa, yksisilmäistä toveriansa niin kuin äitiä, ja Yrjö-Mari taas puolestaan oli herttainen toisille paimenille.
— Onko mitään erinäisiä syitä lehmille nimiä annettaissa, vai ruvetaanko niitä vain kutsumaan sillä nimellä mikä milloinkin mieleen juolahtaa? kysyi Mäkelän Matti Yrjö-Marilta istahtaen hänen viereensä.
— Eivät lapseni lehmien nimet ole satunnaisia, vaan niillä on oma merkityksensä, vastasi Yrjö-Mari. Sanotaanhan, että karvaa myöten on koiralla nimi; samaten on lehmilläkin. Aivan valkealla lehmällä on nimenä Vallikki. Jos valkeassa lehmässä on joitakuita punaisia pilkkuja, niin kutsutaan sitä Kaunikiksi. Musta lehmä, jossa on joku valkea pilkku, on Mustikki, vaan aivan sysimusta, jossa ei ole yhtään valkeaa karvaa, on Hiilikki. Harmaakarvainen on Harmikki, punainen Punikki, ruskea Rusko ja puurakka on Muurikki. Jos lehmällä on kapea valkea juova pitkin selkää, sen nimi on Juonikki, vaan jos se juova on leveä, se on Kyyttö. Kun valkea poikkijuova on lehmän ympäri, niin on lehmän nimi Vyötikki. Valkeapäinen lehmä on Kukkanen. Jos yksikarvaisella lehmällä on valkea pilkku otsassa niin nimitetään sitä Tähikiksi. Jos valkea juova kulkee pitkin lehmän päätä, silloin sille annetaan nimeksi Laukki. Kirjavapäisen lehmän nimi on Riimukki. Kun valkea risti on lehmän selässä, on lehmä Ristikki. Valkean ja mustan kirjava on Kirjo, vaan punaisen ja valkean kirjava on Rannikki. Oikein pienikirjavainen on Sorikki ja papumus eli täplikäs on Täplikki. Lyhytrakenteinen punainen tai valkea lehmä on Omena ja muuten pienikasvuinen on Pienikki.
— Mutta jos talossa on kaksi tahi useampi samankarvainen lehmä, niin mitenkäs ne sitten erotetaan, kysyi Matti.
— Ne erotetaan siten, että viimeksi syntyneitä kutsutaan sen ajan mukaan, milloin ne ovat syntyneet, vastasi Yrjö-Mari. Esimerkiksi aamulla syntynyt on Aimikki, päivällä syntynyt on Päistikki ja illalla syntynyt Illakki. Tuo meidän Suntikki on syntynyt sunnuntaina. Lukkarin muori, joka on vähän herraslehteä olevinaan, antoi samana päivänä syntyneelle lehmällensä nimeksi Sunteri. Maanantaina syntynyt lehmä on Maanikki, tiistaina syntynyt Tiisto, keskiviikkona Kesto, torstaina Torstikki, perjantaina Perjo ja lauantaina Laukko.