Koituos Perjo kotiisi, saavu salvoksen sisähän, isäntäsi iltaselle, emäntäsi aamuselle, muun pereesi murkinalle.
Sillä aikaa kuin Mauno-setä ja Valaja-Matti olivat metsässä, kävi Lippolan paimentyttö Niemelässä ilmoittamassa, että heidän härkänsä keralla tuli sinne eilen illalla vieras hieho. Sen johdosta laittoi Niemelän emäntä Annin ja Kaisan Lippolaan katsomaan, olisiko se heidän hiehonsa, ja tuomaan se kotiin, jos omakseen tuntisivat. Illallisen perästä tulivatkin Niemelän tytöt hiehon keralla kotiin. Hieho ei siis ollutkaan metsänpeitossa, niin kuin luultiin.
Saatuansa ruokaa ja juomaa sekä sen perästä palkkansa läksi
Valaja-Matti talosta ja luki kiitoksia lähteissään.
Uutisen rinnassa olivat metsän pedot tavallista kiihkeämmät ja raivokkaammat. Sen tiesivät paimenet entuudestaan ja siksipä he pitivätkin karjaansa tarkemmin silmällä; lammaspaimenet koettivat erittäin tarkkaan kaita laumaansa. Joka kerran, kun he jonkun lehdon läpi ajoivat lammaskatraan (lauman), he lukivat lampaansa, olivatko ne kaikki vai oliko joku poissa.
Eräänä päivänä, kun lammaspaimenet olivat veitsisillä ja lampaat söivät lehdon laidassa toisessa päässä ahoa, tulla pölähti yhtäkkiä susi lehdosta lammaslaumaan. Joku paimenista huomasi sen ja sanoi:
— Kas, mitäs lampaat noin ryöppyävät (juoksevat), eiköhän liene hukka katraassa?
Paikalla nousta kehahtivat kaikki paimenet ja juoksivat laumaan päin. Koirat, jotka olivat loikoneet paimenten luona, juoksivat vikevästi lammasten luokse. Juostessansa näkivät paimenet suden kaappaavan yhden vuonan ja pakenevan sen kanssa metsään. Paimenet hokivat (huusivat) "hoisoi, soi!" minkä jaksoivat ja koirat juoksivat lehtoon suden perästä. Heti paimenet kokosivat lampaat yhteen ja lukivat kukin omansa. Niemelän lampaista oli Papurin vuona poissa.
Kun paimenet olivat tointuneet ensi hämmästyksestään, he näkivät koirain taluttavan vuonaa lammasten luokse. Paimenet menivät vastaan ja katselivat vuonaa tarkoin, oliko se haavoittunut. Kaulassa havaittiin olevan hampaan jälkihaava. Pari paimenta läksi saattamaan vuonaa kotiin. Pian kuulivat paimenet Tinnon paimenten hokevan hoihottavan, josta he arvasivat suden siellä olevan. Vähän ajan perästä kuului Savon paimenten hokeminen, ja kohta sen perästä hokivat Kiiskisen paimenet.
— Nyt se hukka juoksee yhden kylän katraasta toisen kylän katraaseen. Se viertää niinkuin kaskea, sanoivat paimenet.
— Vasta kun näette hukan tulevan lammasten tahi lehmien luo, niin tarkastakaapa, onko sillä suu selällään; silloin ei se saa mitään. Sillä istuu silloin Hittolainen selässä ja on pannut raudat hukan suuhun, niin se ei voi ottaa mitään. Tosin ihmiset eivät Hittolaista näe, mutta vanhat ovat kertoneet niin olevan. Vaan jos hukalla on suu ummessa, niin silloin se ottaa minkä vaan tapajaa, kertoi Yrjö-Mari toisille paimenille.