Niemelässä ensin hämmästyttiin ja sitten iloittiin koirain uskollisuudesta ja varmuudesta, kun ne saivat vuonan pelastetuksi. Isäntä meni itse seppää kutsumaan lukemaan suden vihoja. Kun seppä tuli ja katseli vuonan haavaa, hän käski sitä haudella keitetyillä sudensammalilla kylmiltään. Sitten hän pyysi tuimaa (suolatonta) voita, jonka saatuaan hän ensin sylkeä töppäsi voihin ja sitten loitsi:
Susi surma, mulkosilmä, harvahammas, jouhikuono, Viron hurtta, villahäntä, korven koira, maan pakana, luun syöjä, lihan purija, veren uudelta vetäjä! Ku käski pahalle työlle, kenpä kehnolle kehotti? Ei sua käskenyt emosi eikä valtavanhempasi syödä lampahan lihoa, viatonta verta juoda; vaan hän käski kaunihisti eleä ehon hyvästi eikä syödä syyttömiä, haaskata viattomia.
Kun nyt teit tuhoa työtä, katkoit kalman karvallista; tule siis työsi tuntemahan, pahasi parantamahan, ennen kuin sanon emolle, virkan valtavanhemmalle. Enemp on emolla työtä, vaiva suuri vanhemmalla, kun poika pahoin tekevi, lapsi tyhmin turmelevi. Vie nyt pois vihasi tästä keltaisihin keuhkoihisi, makeaisin maksoihisi, saata sappesi sisälle, alle haikuhammastesi, muuta viinaksi vihasi, maidoksi pahat makusi!
Hautelemisen perästä voideltiin vuonan haavaa tuimalla voilla, ja kun sitä tehtiin viikon päivät, niin vuona parani.
Kesän pitkinä päivinä rakensivat paimenet kivistä majan, tekivät siihen ovi- ja akkunareiät ja kattoivat sen tuohilevyillä. Siinä he oleskelivat syksysateilla suojassa.
Eräänä päivänä, kun paimenet olivat Pietolassa paimenessa, näkyi sateen jälkeen taivaankaari. Yrjö-Mari selitti toisille paimenille, että kaaren toisessa päässä on musta lehmä ja toisessa musta härkä. Ne juovat jostakin joesta, järvestä tahi lähteestä vettä, joka kaarta myöten juoksee pilviin. Nyt näyttää kaaren toinen pää juovan vettä Suojärvestä ja toinen Ilmetjoesta. Tämän kuultuaan läksivät Perätalon Pärtty ja Mäkelän Pekka Suojärvelle, jonne tuli parin virstan matka, katsomaan kaaren päässä olevan mustan lehmän juomista. Sinne tultuaan he havaitsivat, ettei kaaren pää ollutkaan Suojärvessä, vaan se näytti olevan Myllyjoessa, jonne tuli matkaa neljä virstaa. Kun ilta alkoi olla käsissä, eivät paimenet joutaneet sinne asti menemään, vaan palasivat karjansa luokse. Vähän noloina pojat olivat, kun ei matka onnistunut. Vähän aikaa kaarta katseltuaan lauloivat kaikki paimenet:
Kaari, kaari, katoa pois: seppä tulee sirpin kanssa, lyöpi kaaren kaulan poikki.
Kohta sen jälkeen katosikin kaari paimenten näkyvistä.
Syksypuolella kun paimenet alkoivat käydä ylipäiväisissä, tekivät poikapaimenet haavasta itselleen lepenälaudan, jonka yläreunaan kaivettiin pienet reiät, joihin pujotettiin nuora, toinen pää toiseen ja toinen toiseen reikään. Sitten pantiin nuora kaulaan, joten lauta tuli rinnan kohdalle. Lepenälautaan lyötiin kahdella palikalla ja se antoi kumean äänen. Sen tarkoitus oli karkoittaa metsän petoja karjamailta.
Syksypuolella tekivät paimenet joka päivä nuotion (valkean) metsään, ja paistoivat potaatteja. Myös nuotion hiilillä ammuskelivat paimenet. Nuotiosta otettiin tulinen hiili, sylkäistiin maaperäkivelle tahi kalliolle, laskettiin hiili siihen ja iskettiin hiileen pyöreällä kivellä. Se paukahti kuin pyssy. Mitä kovempaa puuta hiili oli, sitä kovemman paukun se antoi. Ampumista varten poltettiin valkeassa koivu- ja katajapuita, kun niiden hiilet paukkuivat kovasti. Ampumisen tarkoituksena oli karkoittaa metsänpetoja.