Syksyllä, kun metsähalmeet alkoivat orastaa, laittelivat paimenet satimia, joilla pyytelivät lintuja. Takat tahi ansat tehtiin hevosen kaulajouhista, silmukkapäiset. Peräkkeeksi punottiin liinan kuituja. Peräkkeestä sidottiin ansa orasmetsähalmeen aidan kynsipuuhun ja takka laitettiin surmansilmukalle aidankynnen alle rakoon. Nyt kun lintu, joko teeri, metsäkana tahi pyy, joskus metsokin, läksi menemään aidan alitse orasta syömään ja pisti päänsä, niin se takertui takkaan. Siinä se raukka sitten rehmi siksi, kunnes takka kuristi sen kuoliaksi. Usein kettu tahi joku petolintu lopetti kurjan päivät ja söi koko saaliin suuhunsa. Aamusilla, kun paimenet tulivat pyydyksiään kokemaan, he tapasivat linnun asemesta höyhenet. Jos paimenpoika tapasi linnun elävänä takassaan, niin hän taittoi sen selän vääntämällä, joten lintu pikemmin kuoli.
Myös pyysivät lintuja sekä paimenet että muut nuoret pojat katitsoilla, jotka tehtiin metsähalmeesen. Katitsapuiksi otettiin noin puolentoista tahi parinkin sylen pituisia suoria riukuja, jotka pystytettiin maahan ympyräiseksi tarhaksi. Yläpuolelta, joka oli liehka, sidottiin kierretyillä vitsaksilla puut toisiinsa kiinni, etteivät ne päässeet hajoilemaan. Keskelle katitsaa pystytettiin vahva riuku ja sen poikkipuolin asetettiin nuorasta keskosistaan riippumaan kartikka. Katitsan tyvipuolelle tehtiin läppä, joka tukittiin risuilla. Riu'un päähän asetettiin kauralyhde. Kun lintu tuli syömään lyhteestä jyviä ja istausi kartikalle, niin se kartikan pää, johon lintu tahtoi istahtaa, keikahti alaspäin ja lintu pudota puksahti soukan katitsan pohjaan, josta sen oli mahdoton nousta lentoon, vaan se räpäköitsi siinä siksi, kunnes nääntyi ja kuoli. Katitsan omistaja pisti läpästä kätensä katitsaan ja otti saaliinsa pois ja tukitsi jälleen läpän. Sillä tavoin saatiin katitsasta monenlaisia lintuja. Niin hyvin katitsalla kuin muullakin tavalla pyydetyt linnut vietiin kaupunkiin tahi myytiin linturaassaleille, jotka ne kuljettivat herkkusuiden nautittavaksi.
Syksyllä myöhempään, kun kesätyöt olivat päätöksessä, kävivät aikaihmiset paimenessa pienempäin paimenten edestä. Heinänteon perästä, kun äpäre niityillä kasvoi, käytettiin karjaa siellä, etenkin pyhäpäivinä. Saloniityt syötettiin ensin, ja sitten myöhempään lähempänä olevat niityt. Samoin käytettiin karjaa metsähalmeissa viljanleikkuun jälkeen ennen syyskyntöä.
Kun syyskynnöt ja muut kesäajot oli lopetettu, veivät nuoret miehet hevosensa salossa olevaan metsähalmeoraasen syömään ja lihomaan. Jos oli useampia halmeita salossa, miehet panivat viikkokauden eväät mukaansa hevosia paimentamaan lähteissään. Hevospaimenet viettivät päivänsä joko majassa tahi kokossa tehden pienempiä käsitöitä ja tarvekaluja. Varsinkin he kiskoivat parkkikiskoisia tuohia, joista tekivät tuohikontteja, vakkoja, seulikansia, tohveleita, virsuja ym. Mutta yön aikana täytyi polttaa nuotiota koko yö ulkona ja pitää hevosista vaari, sillä metsänpedot, karhut ja sudet olivat rohkeammat yön aikana kuin päivällä hevosten kimppuun käymään.
Karhunjahti
Sisältö: Syy jahdinpitoon. Jahtikuulutus. Jahtikapineet.
Jahtijärjestys. Metsämiehen luku. Jahtipiiri. Jahdinpito.
Karhujen tappaminen. Kiitosruno. Karhujen kotiintuominen.
Karhunpeijaiset. Karhun ylistysruno. Karhunlihoin jako.
Kun karhu oli kaatanut ja haaskannut useita lehmiä sekä Niemelästä että muista kylistä, niin kävivät asianomaiset pyytämässä jahtivoutia kuuluttamaan koko pitäjän jahdin, miehen joka talosta. Seuraavana sunnuntaina kuulutettiinkin kirkossa "yleinen pitäjänjahti, johon pitää saapua mies kustakin talosta ja jokaisen kylänvanhimman pitää tulla päällysmieheksi. Kullakin miehellä pitää oleman keralla suden- tahi karhunverkko, keihäs ja kirves. Ja jos missä talossa on pyssy, niin se on myös otettava keralle. Jos missä talossa ei ole kykenevää miestä, niin saapi vauras nainen tulla toimittamaan miehen ammattia. Kuka ei tätä käskyä noudata, sen eteen palkataan jahtimies, jonka palkan laiminlyöjä maksaa, ja saapi vielä seuraavissa käräjissä sakon poissaolostaan ja uppiniskaisuudestaan. Jahtiväki kokoontuu Niemelän kylään, lautamiehen taloon ensi keskiviikkona puoliin murkinain aikana."
Tämä kova ja tärkeä kuulutus tuotti joka taloon puuhaa ja hommaa. Sudenverkot, jotka oli kudottu ohjasvarsien paksuisesta tai vähän hienommasta liinanuorasta, otettiin esille porstuan luhdilta ja keihäät samasta paikasta. Ne tarkisteltiin nyt tarkkaan ja korjattiin käytäntökelpoiseen kuntoon. Missä talossa oli keihäs ruostunut tai tullut käyttämättömäksi, teetettiin pajassa uusi keihäs. Muutamat laittoivat teroitetun kirveen pitkään varteen ja tällainen tappara sai käydä keihään asemesta. Pitkämatkaisten täytyi jo lähteä tiistaina kotoaan ennättääkseen määrätyllä ajalla saapua kuulutuspaikalle. Jahtivouti tuli jo tiistai-iltana yöksi Niemelään, jossa hän lautamiehen kanssa, joka paraiten tunsi seudut, neuvotteli jahdinpitopaikasta ynnä muista asiaan kuuluvista seikoista.
Keskiviikkoaamuna kokoontui Niemelään miestä kuin meren mutaa; muutamia naisiakin oli joukossa. Kukin haukkasi ruokaa eväspussistaan joko ulkona tahi tuvassa. Jahtivouti kutsui kylänvanhimmat kokoon Niemelän isoon tupaan, jossa neuvoteltiin jahdinpitojärjestyksestä, ja vihdoin, tuumien tukkuun tultua, määräsi jahtivouti napamiehet, verkkomiehet, rintamamiehet ja hakijat. Kunkin kylänvahimman piti katsoa ja pitää järjestys oman kylän miestensä kesken. Niemelän kylän isännät, jotka salomaat tarkoin tunsivat, määrättiin johtamaan jahtiväkeä määräpaikoilleen.
Ennen liikkeelle lähtöä antoi jahtivouti määräyksen, kuinka etäällä rintama- ja hakuväki saivat olla toisistaan ja ettei mitään ääntä saisi antaa kuulua, ennen kuin kaikki olisivat asettuneet paikoilleen ja hakumiehet alkaisivat hakea. Verkko- ja napamiehet olisivat koko ajan hiljaa. Sitten vasta, kun metsänpeto olisi näkyvissä, he saisivat kovempaa ääntä pitää. Niemelän kylän isännät tarkastaisivat että kaikki on määrätyssä järjestyksessä ja antaisivat sanan jahtivoudille, joka sitten antaisi merkin milloin hakumiehet alkavat hakea. Itse sanoi jahtivouti käyvänsä napamiehiä johtamaan. Sitten hän jakeli ampujille ruutia.