Jahtivoudin annettua nämä määräykset läksi jahtiväki liikkeelle, jokaisen kylän miehet yhdessä, kylänvanhin johtajana. Jahtivouti astui Niemelän lautamiehen keralla joukon etupäässä. Kylän kujasilta päästyä loitsi jahtivouti:
Lähden metsään miehineni, uroin kanssa ulkotöille, Tapiolan tietä myöten, Tapion taloja kohti. Menen kauas Metsolahan, metsän tyttöjen tyköhön, metsän piikojen pihoille juomahan salon simoa, salon mettä maistamahan mieluisassa Metsolassa tarkassa Tapiolassa.
Terve vuoret, terve vaarat, terve kuusikot kumeat, terve haavikot haleat, terve koivikot koleat, terve mäet mäntyinesi terve tervehyttäjälle!
Mielly metsä, kostu korpi, taivu ainoinen Tapio! Saata meitä saarekselle, sille kummulle kuleta, jost on saalis saatavana otettava metsänotus!
Nyyrikki Tapion poika, mies puhdas, punakypärä! Veistä pilkut pitkin maita, rastit vaaroihin rakenna, jotta tunnen tuhma käydä, outo poika tien osata näillä synkillä saloilla, levehillä lehtomailla.
Mielikki metsän emäntä, puhdas muori, muoto kaunis! Pane kulta kulkemahan, hopea vaeltamahan miehen etsivän etehen, anelijan askelille! Ota kultaiset avaimet renkahalta, reideltäsi: aukaise Tapion aitta, metsän linna liikahuta minun pyyntipäivinäni, erän etsoaikoinani! Kunpa et kehdanne itse, niin on pistä piikojasi, pane palkkalaisiasi, käske käskyn kuulijoita. Et emäntä lienekänä, jos et piikoja pitäne, sata piikoa pitäne, tuhat käskyn kuulijata, karjan kaiken kaitsijata, viitsijätä viljan kaiken.
Metsän piika pikkarainen, simasuu, Tapion neiti! Soitellos metinen pilli, simapilli piipahuta korvalle ehon emännän, mieluisan metsän emännän, jotta kuulisi välehen minun kurjan kujerrosta, miehen melkiän sanoja, kun mä ainoisin anelen, kielen kullan kuikuttelen.
Tapio isäntä itse, havuhattu, naavaturkki! Pane nyt metsä palttinoihin, salo verkahan vetäse, haavat kaikki haljakkoihin, lepät lempivaattehisin, hopeoihin hongat laita, kuuset kultihin rakenna, vanhat hongat vaskivöillä, petäjät hopeavöillä, koivut kultakukkasihin, kannot kultakalkkaroihin. Pane niinkuin muinaiselta, parempina päivinäsi: kuuna paistoi kuusen oksat, päivänä petäjän latvat, metsä haiskahti medelle, simalle salo sininen, ahovieret viertehelle, suovieret sulalle voille.
Ukko kultainen kuningas, hopeainen hallitsija! Ota kultainen kurikka tahi vaskinen vasara, jolla korvet kolkuttelet, salot synkät synkyttelet yhtenä kesäisnä yönä, ehtooyönä ensimmäisnä! Käyös korvet kolkutellen, syrjävieret sylkytellen: aja vilja vieremiltä aukeheimmille ahoille minun pyyntöpäivinäni, erän etsoaikoinani. Hiiata hihasta miestä, takinhelmasta taluta, lykkeä lylyn lävestä, saata sauvan suoverosta, saata sille saarekselle, sille kummulle kuleta, jost ois saalis saatavana, erän toimi luotavana, osin päitä pantavana, jakoja jaettavana.
Kun ei löydy tältä maalta, tuo'os maalta tuonempoa ylitse salon yheksän, kautta kankahan kaheksan Lapin laajoilta saloilta, Pohjan pitkiltä periltä muotoa monen näköistä, kynttä kaiken karvallista: metsästä metsän hyviä, maalta maan on parahia: haon alta hallipäitä, kuusen alta kuhmupäitä, mattahan makaajia, nurmella nukahtajoita, veden viljan soutajia, jokien mellastajia! Tuopas niitä tuulillakin, tuulillakin, tuiskuillakin, poudilla ja satehilla kohti miestä pyytävätä kohti konstia urosta.