Eräänä päivänä meni Niemelän leikkuuväki metsähalmeelle kauraa leikkaamaan. Murkinan aikana, kun toiset kävivät makaamaan ja nuoret naiset jäivät valvomaan, sanoi miniä Elli:
— Kun nyt Kaisalla on jo kolmet sulhaset tulossa, niin minä tahdon arpoa, kenen omaksi sinä vihdoinkin joudut. Käy siis hakemassa tuolta kallion uurteelta kaksitoista yhtäläistä saraheinää, niin koetetaan, mitä ne ennustavat.
Kaisa teki Ellin sanan mukaan ja toi saraheinät, jotka Elli tasoitti yhtä tasaisiksi ja asetti ne sillä tavoin, että toisista tuli tyvi- ja toisista latvapuolet yhtäänne. Sitten hän antoi heinien toisen pään Kaisan käteen ja solmisi heinät toisesta päästä yhteen. Nyt hän antoi solmitun puolen Kaisalle ja solmisi sitten toiset päät yhteen. Solmitessaan hän lausui puoli laulamalla:
Sano totta saraheinä, puhu totta Luojan putki: tuleeko Matista ja Kaisasta pari?
Sitten hän otti solmitut heinät, joista oli muodostunut kolme erillään olevaa rengasta.
— Myttyyn meni Matin tuuma, sanoi Anni.
— Käypäs Kaisa hakemassa toinen mokoma saraheiniä, niin arvotaan toisen kerran, käski Elli vielä.
Kaisa toi taas saraheinät, jotka Elli solmisi samalla tavalla kuin edellisetkin ja lausui solmitessaan:
Sano totta saraheinä, puhu totta Luojan putki: tuleeko Juhanasta ja Kaisasta pari?
Kun heinät levitettiin, olivat ne kaikki yhtenä suurena renkaana.