— Saat kunnon miehen, jos olet hyvä tyttökin, virkkoi Elli.
— Elli, arvotaas vaikka suotta, mitä arpa tietää Junnolan Martista sanoa, joka kuuluu olevan kolmas kosiomies, virkkoi Kaisa ja meni noutamaan saraheiniä.
Kun heinät solmittiin yhteen, niin niistä muodostui kaksi toisistaan riippuvaa rengasta.
— Mitä tämä merkitsee? kysyi Kaisa.
— Se merkitsee, että vasta toista tyttöä kosioidessa Martti saapi morsiamen, vastasi Elli.
Mikkelin aikana alkoi omenan kaivaminen, so. potaatinnosto. Ensin leikattiin varret, jotka ripustettiin vartaille ja vietiin huoneiden räystäiden alle kuivamaan, jonka jälkeen ne korjattiin rouhehuoneesen. Talvella niistä keitettiin karjalle rouhevettä. Potaatit erotettiin kaivaessa erikseen: pienemmät sioille syötäväksi, keskulaiset siemeneksi ja suurimmat ihmisten ravinnoksi. Naiset ja nuoremmat pojat toimittivat potaatinnoston. Ukkomiehet kaivoivat maahan matalat kuopat potaattimaalle ja kuopan ympärille laitettiin multapenkereet. Näitä kuoppia kutsuttiin kopareiksi. Potaatit pantiin kaivaessa pieniin koreihin, ja kun korit tulivat täyteen, ne tyhjennettiin kopareeseen. Erilaiset potaatit pantiin eri kopareihin, jotka yöajaksi peitettiin oljilla hallan ja sateen varalta. Kun potaatit olivat kopareissa kuivaneet, ne kannettiin kuoppiin, kukin laji eri kuoppaan. Siemenpotaatit vietiin kauemmas kotoa kangaskuoppaan, kuopan suu peitettiin visusti laudoilla ja hiekalla eikä aukaistu ennen kuin keväillä, jolloin ne nostettiin tupaan koreihin itämään ja pehmenemään. Toiset kuopat olivat kartanon läheisyydessä, josta oli helpompi tarpeen tullessa potaatteja noutaa.
Kun tavallisesti työtä tehdessä puheaineena on se työ ja aine, mitä milloinkin tehdään, niin Niemelänkin naiset puhelivat keskenään kaivaessaan potaatin hyödystä.
— Ei mistään viljasta saa niin monenlaista ruokaa kuin omenista, virkkoi Matin Mari.
— Niin kyllä saapikin, vastasi Mari-täti. Siitä saapi hillaa, piirakkaita ja monenlaista liemiruokaa, sekä niitä voi keittää kokonaisena ja syödä joko suolan, voisuolaveden tahi suolakalan kanssa. Paistikkaina ne ovat myös oivalliset syödä ja hyvää tulee potaattileipäkin. Mitähän ennen aikaan lienee syötykään, kun ei ollut potaattia?
— Entiseen aikaan kasvatettiin hyvin paljon naurista ja lanttua ja niistä laitettiin erilaisia ruokalajeja. Kokonaiset metsähalmeet kylvettiin naurissiemenillä, ja niistä saatiin monet tynnyrit nauriita; samaten kasvatettiin paljon lanttuja, selitti Helka-ämmä.