Nousepas nyt viljan eukko, viljan haltia havaja ennen noidan nousemista, katehen kavahtamista! Nouse voisen vuoren päälle, maitosen mäen nenälle! Muuta kaikki ruohot voiksi, maidoksi makeat ruuat! Kovennuta maidon kuori, sakennuta piimän pinta: maito rasvaksi rapaise, rasva voiksi ruskeaksi, pieksä pieninkin pisara voi hyväksi hyytymähän, ettei tarvitsis emännän kauan voita valmistella, kinaella kirnun kanssa, piestä piimää päiväkaudet.
Kujasten suuhun päästyä pysäytettiin karja ja paimenet kävivät karjan ympärille. Emäntä kävi kolme kertaa ympäri karjan myötäpäivää, ripisteli loitsusuoloja karjan päälle ja loitsi:
Nyyrikki Tapion poika, siniviitta viidan poika! Tyvin pistä pitkät kuuset, latvoin lakkapäät petäjät sillaksi likasijoille, paikoiksi pahoille maille, suosulihin, maasulihin, lätäkköihin läikkyvihin! Anna käydä käyräsarven, haarasorkan sorkutella, saapua joka savulle, joutua joka kylylle viatonna, vilpitönnä, virhitönnä, vammatonna, ilman suohon sortumatta, likahan litistymättä.
Suvetar valio vaimo, Etelätär luonnon eukko! Käy nyt syötä syötikkini sekä juota juotikkini helehistä heinänpäistä, kaunihista kastikoista, mairehista maaemistä, metisistä mättähistä, nurmelta mesinukalta, maalta marjavartiselta, kanervan kukattarilta, heinän helpehetteriltä. Heitä hienot helmuksesi, esiliinasi levitä karjalleni katteheksi, pienilleni peitteheksi, vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen.
Nouse neitonen norosta, hienohelma hettehestä! Ota vettä lähtehestä, jolla kastat karjoani, jotta karja kaunistuisi, edistyis emännän vilja, ennen käymistä emännän, katsomista karjapiian.
Kedolle päästyä nähtiin siellä jo olevan Mäkitalon emännän karjoineen ja paimenineen. Emäntä kävi karjansa ympäri. Niemelän emäntä käski pysäyttää karjansa ja sen jälkeen hän kävi karjan ympäri kolme kertaa ja loitsi:
Jos lie kurjat paimeneni, ylen kainut karjapiiat: pajun panen paimeneksi, lepän lehmäin katsojaksi, pihlajan pitelijäksi, tuomen tuojaksi kotihin, emännäisen etsimättä, muun pereheen murehtimatta.
Kun ei paju paimentane, pihlaja hyvin pitäne, leppä lehmiä ajane, tuomi ei kotihin tuone, niin panen parempiani, työnnän luonnon tyttäriä, minun viljan viitsijäksi, katsojaksi karjan kaiken.
Mielikki metsän emäntä, Suvetar valio vaimo, Etelätär luonnon eukko, Hongatar hyvä emäntä, Katajatar kaunis vaimo, Tuometar tytär Tapion, Pihlajatar pieni piika metsän tyttö tylleröinen! katsokaatte karjoani, viitsikäätte viljoani kesä kaikki kaunihisti, lehenaika leppeästi, lehen puussa liehuessa, ruohon maassa roikatessa.
Tellervo Tapion neiti, utupaita, hienohelma! Kaitse karja kaunihisti, viitsi vilja virkeästi, kaitse kaunoisin kätöisin, somin sormin suorittele, suin kultaisin sukios, hopeaisin harjaellos; sui ilveksen iholle, metsän viljan viertehelle, kampoa kalan eville, karvalle meren kapehen, metsän uuhen untualle, vihreän nurmen nukalle! Saata karjani kotihin, hyvän emännän etehen, hetä heilua selällä, maitolampi lautasella.