Näissä pakinoissa kului tie rattoisasti ja pian oltiin Lippolan tienhaarassa. Sieltä erkanivat kotiinsa Juhanan vanhemmat, jotka olivat kirkolla toisella hevosella. Kun kirkonmies Kaisan kanssa aamupuolella ajoi Niemelästä toisella hevosella kirkolle, ajoi Juhana äiteinensä kotoaan toisella. Kirkolla vaihtausivat naiset: emäntä kävi miehensä rekeen ja Kaisa kävi sulhasensa rekeen. He ajoivat Niemelään, jossa Juhani pidettiin yötä. Hän makasi Antin kanssa kammarissa, ja morsian makasi muun perheen kanssa tuvassa. Seuraavana aamuna Juhani läksi kotiinsa.
Läksiäiset
Sisältö: Kestivalmistukset. Vierasten tulo Niemelään. Passi ja sen lukeminen. Vierasten tuomiset ja tuliaiset. Morsiamenhaku. Ellin taika. Vaatteiden laittaminen. Lähtökaali. Tyttären osa. Morsiamen päänpano. Juohtomiesten vaatteidenotto. Morsianta itketetään itkuvirsiä laulamalla. Morsiamen jäähyväiset ja lähtö. Nuoteiden lähtö ja loitsut. Nuoteiden ja juohtajain yhtyminen.
Sekä Niemelässä että Lippolassa oli kestien alusviikolla yllin kyllin kiirettä. Tuvat, porstuat, kammari pestiin ja kaikki huoneet siivottiin. Mitä talossa lienee ollut astioita, kaikki puhdistettiin. Kun talon lusikkojen, ruoka- ja juoma-astioiden, kynttilänjalkojen, tuolien ynnä muiden sellaisten kapineiden ei arveltu riittävän suuren joukon syömingeissä, lainattiin niitä naapuritaloista lisäksi. Ja jos ne eivät olleet kylliksi puhtaat, niin ne puhdistettiin uudestaan.
Jo perjantai-iltahämärissä alkoi Niemelään kokoontua läksiäiskestivieraita tuomiskontteineen ja pusseineen.
Kun vieraat olivat syöneet ja juoneet, läksi talonväki saunaan kylpemään ja osa vieraitakin. Useimmat olivat kuitenkin kylpeneet jo kotonaan. Sitten puheltiin minkä mitäkin illan kuluessa ja juohtajia odotellessa.
Lippolassa oli samanlainen kiire häävarustuksia tehtäessä kuin Niemelässäkin. Jo aikaiseen tuli sulhasen eno, Simolan herastuomari, emäntineen ja lapsineen Lippolaan; sillä vanhan tavan mukaan piti enoukon olla ensimmäinen juohtomies. Häärahvas, kutsuvieraat, kokoontuivat vasta lauantai-iltana häätaloon, Lippolaan.
Kun sauna oli kylvetty, varustausivat juohtajat lähtemään. Hevoset valjastettiin, kellot sidottiin aisoihin ja kulkuset vempeleihin. Kun he olivat pukeutuneet, antoi isäntä kumpaisellekin juohtomiehelle, Simolalle ja nuoremmalle pojalleen Pekalle, taskumatin, jossa oli tavallista viinaa, vaan sulhaselle Juhanalle, annettiin punaista (siirappi-) viinaa. Kun kaikki oli saatu reilaan, kävivät juohtajat, sulhanen keskimmäisenä, pöytärahille istumaan, heittivät hatut päästään ja Simolan johdolla alkoivat veisata:
Pyhä henki virvoittaja, kuin runsas olet annoill, ole tuskis kirvoittaja maali, merell, sekä rannoill. Piru tyköäm pois karkota, se hänelt estä ja kiellä, ettei sais ylösniellä meit köyhii tällä tiellä. Sinä rinnois vaikuta, iloll meit edes saata, ann nähdä viel omaa maata, kotiin myös terveenä tuota.
Sitten panivat juohtajat hatut päähänsä ja läksivät. Kotiin jääneet jatkoivat veisua loppuun asti vanhasta virsikirjasta virrestä 336, kolmannesta värssystä.