— Eihän tässä eristä olla; ollaanhan vain tuolta puolen tuulimyllyn,
Katajärven kirkon luota.
— Näettehän veikkoset, ettei tässä enää ole tilaa vieraille, kun tupa on näin täynnä omaa perettä.
— Kyllähän sopu sijaa antaa: pannaan kanat häkkiin, lapset säkkiin, muu perhe penkin alle.
— Ette varmaan mahda olla rehellisiä matkamiehiä, kun näin myöhään kulkemassa olette. Onkos teillä passia?
— On kyllä passi, mutta
onkohan talossa tässä, tässä suuressa suvussa sekä laajassa lajissa tämän lehden lukijata, passin pamisuttajata. Tästä saatte nähden nähdä, nähden nähdä, korvin kuulla mitä oomme miehiämme ja kuta urohiamme,
sanoi juohtomies Simola ja antoi passin Lemposelle, joka sitä käänteli pari kertaa puolelle ja toiselle ja vihdoin lausui:
Tää on maine näiden miesten, näiden miesten ja urosten: ensin on Antti Alkajainen, jok on Kojosta kotoisin, siivon Simolan mäeltä. Toinen on Juho Jatkajainen lauhkeasta Lippolasta, jok on Suomen sorja sulho, maan kuulu, veen valio, hän on kesän kierretellyt, näitä maita mairitellut, saanut sykkimään sydämet, neitoin rinnat riehumahan, kietonunna kihloihinsa pannut lempipauloihinsa.
Nyt hän etsivi omaansa kulkien kyliä myöten, talo talolta ajaen. Kolmas on Pekka Päättäjäinen: se on myöskin siivo poika liukeasta Lippolasta; ei se virsi viinan kanssa, ei tuhaja tupakan kanssa. Kaikk on miehet kelvolliset, kunnialla kulkevaiset, retkillänsä rehelliset, menoistansa miehulliset.
Tämä passi on painettuna, reisukirja räntättynä koreassa koivikossa, reisuvaisten reen perässä, kirjoitettu kiirehesti, lausuttu samalla lailla.