— Puhtaat ovat miehillä paperit kyllä, mutta isännän on asia: ottaa yöksi tahi antaa matkan työksi, sanoi passin lukija antaessaan passin takaisin juohtomiehelle.
— Eihän matkamiehellä kotia keralla ole. Käykää vain yöksi; onhan siksi tilaa talossa ja halkoja huohulassa, lupasi Holttolan kirkonmies.
— Suur kiitosta, kosta Jumala, vastasi juohtomies ja meni yläpöydän taakse istumaan. Sulhanen istahti hänen viereensä ja toinen juohtomies istausi pöytärahille vastapäätä sulhasta.
— Maistakaapas, talon rahvas, vierasten tuomisia, sanoi Simola ottaen taskumatin poveltaan ja ojentaen sen Holttolan ukolle.
— Olkoonpas onneksi, vastasi Holttola ja ryyppäsi taskulasista. Sitten hän tarjosi taskulasia takaisin Simolalle ja luki kiitoksia ja sanoi:
— Eivät nämä mahda suinkaan mitättömiä miehiä olla, kun heillä näin hyvät tuomiset ovat.
Simola ei ottanut takaisin tarjottua taskulasia vaan sanoi:
— Antaa vain mennä miehiä myöten; onhan suu särjellä niin kuin sorvallakin.
— Otapas passin pamisuttaja vierasten tuomisia, virkkoi Holttola ojentaen viinapotun Lemposelle, joka ryyppäsi ja antoi sitten Mäkelälle, ja niin kulki taskumatti kädestä käteen. Sitten antoivat sulhanen ja toinen juohtomies myöskin taskumattinsa talonväen maisteltavaksi. Holttola vei sulhasen tuomislasin naisille, jotka siitä keskenänsä maistelivat.
Sitten otti Holttola ikkunalta talon viinaputelin, josta kaasi pullin täyteen, ojensi sen juohtomiehelle ja sanoi: