— Maistakaapas hyvät vieraat talon suuruksia.
Juohtomies maisteli, ojensi ryyppylasin takaisin ja sanoi:
— Kiitoksia paljon. Mahtaa tämä olla hyvä talo, kun niin hyvät tuliaiset vieraalle annetaan.
— Nauttios terveydekses, vastasi Holttola ja täytti uudestaan pullin, jota hän tarjosi sulhaselle, mutta tämä ei ottanut, kiitti vain. Toinen juohtomies ei myöskään ottanut hänelle tarjottua ryyppyä vaan kiitti tarjouksesta. Vielä jakeli Holttola ryyppyjä muillekin sanoen:
— Otetaas, veikkoset, vierasten tuliaisia.
Ukkomiehet ryyppäsivät, vaan nuoret miehet eivät ottaneet pullia käteensäkään, sen kuin kiittivät vain.
Sitten tuotiin juohtajille kahvia, jonka jälkeen kannettiin illallinen pöytään. Nyt nousi ensimmäinen juohtomies seisoalleen ja sanoi:
— Niin kuin meidän passissa oli sanottu, että me kuljemme kyliä ja taloja myöten omaa mielitietyistä etsiskellen, niin aiomme tästäkin talosta, jossa on niin paljon nuorisoa koolla, etsiä polvellista puolisoa ja kainaloista kanaamme, jos vain armas isäntä sen sallii.
— Hakekaa, hyvät vieraat, hakekaa, mutta älkää vain kenenkään omaa ottako, virkkoi Holttola.
Luvan saatuaan meni nuorempi juohtomies morsianta hakemaan huoneesta, jonne tämä oli kaasonsa Ellin kanssa mennyt vähäistä aikaa ennen.