Kuinka sä emon unohdit, oman maammosi masensit! Emo on nähnyt suuren vaivan, kantaja kovan kokenut saunasessa maatessansa, olkiloilla ollessansa, synnytellessä sinua, katalata kantaessa!
Näiden laulujen ajalla oli kaaso sykeröinyt ja pannut morsiamen pään tirkatille. Sitten hän sitoi pääpyyhkeen hunnun päälle. Kun kaikki oli valmista, laitettiin sana juohtajille. Nuorempi juohtomies tuli ottamaan morsianta, ja hänelle Sipretin Vemi lauloi seuraavan moitevirren:
Mistäs tunsit tuhma tulla, orokärsä tien osasit tähän korkiaan kotihin, kanittuhun kartanohon? Toista tänne toivottihin, rahallista, riistallista, ei sinua tilkatuppi, tilkatuppi, talkatasku. Niinkös luulet luppakorva tämän piian pettäväsi rupisella huulellasi, kaarnaisella kielelläsi?
Älkää meidän neitohista, älkää viekö vehkasoille, panko parkkihuuhmareille! Ei ennen kotonakahan, eipä viety vehkasoille, pantu parkkihuuhmareille. Liedell ol lihainen kaali, pöydällä rukiinen leipä, vesi meille vehnät jauhoi, koski kuohutti rukiita. Kun viedään sulhon kotihin, niin on siellä toiset tolat: liedell on lihaton kaali, pöydällä pömöttileipä, ei oo aittahan asiaa eikä tietä kellarihin.
Viimeiseksi kuppari-Maija neuvoi sulhoa:
Sulho viljo veljyeni, miehen kanta kaunokainen! Kun sait puhtaan puolellesi, vereväisen vierehesi, niin puhdista puhdastasi, vastaa eestä valkoiseksi! Kun tora taloon tuleepi, sanasota sankareille, asetu sie aitaseksi, laittaute laipioksi välille vihaisten naisten, miesten tielle telkkimeksi, ettei sanat sarvipäiset, moitelauseet laaduttomat pitelisi pienoistasi, masentele marjaistasi. Älä itse milloinkana murra mieltä miekkosesi! Älä tuhmin tupsahuta pölkkypäisiä sanoja, joista arvo aleneisi, mieli menisi pahaksi! Kohtele ain kultoasi hellin sanoin hemppuasi! Älä viuhka vihaisesti, älä ärjy äkäisesti! Älä oo kontio kotona eikä pellolla petona!
Kun sä vaalit valkoistasi, hyvin pidät pienoistasi, niin on armas anoppisi, kutsuu sua kullaksensa, puhuttelee pojaksensa, laittaa päähän pitkän pöydän isommille istuimille. Ruualla hyvin ravitsee, herkkupaloilla parailla, syöttelee sianlihoilla, munavoilla vaalielee. Vielä appi auttelevi vävyänsä varoistansa panee kultaa kukkaroosi, tavarata tarakkaasi, hevoselle heinät, kaurat, miehelle mitä kutakin.
Sulho viljo veikkoseni, vielä veikkoa parempi, emon lasta armahampi, ison lasta lauhkeampi! Puhdas on neiti puolellasi, neiti kirkas kihloissasi, valkeainen vallassasi, soreainen suojassasi, tytär riski rinnallasi, vereväinen vieressäsi. Älä liivi linnustasi, sinun lintukullastasi! Neuvo sulho neitoasi, opastele ottamasi. Neuvo neittä vuotehella, kahden kesken kammarissa. Neuvo neittä neljä vuotta, viehättele viisi vuotta. Neuvo vuosi suusanalla, toinen silmäniskunnalla, kolmas jo jalanpolulla, neuvo vuonna neljäntenä, niininauhalla uhita. Neuvo nelisnurkkasessa, opeta oven takana, älä nurmella nukita, pieksä pellon pientareella. Kuuluisi kumu kylähän, tora toisehen talohon, naisen itku naapurihin, metsähän iso meteli! Vasta vuonna viidentenä ota vitsa viitan alta, nahkaruoska naulan päältä, jolla haudot hartioita, pehmität perälihoja. Älä silmille sivalla eikä korville koseta, tulee kupla kulman päälle, sinimarja silmän päälle; tuostapa kyty kysyisi, tuosta appi arvelisi, kylän kyntäjät näkisi, kylän naiset naurajaisi: Onko tuo sodassa ollut tahi käynyt tappelussa vai onko suden repimä, metsäkarhun kaapasema, vai sulho on sutena ollut, karhu kanssakumppalina?
Kun laulu oli loppunut, juohtomies kysyi:
— Paljonko päänpano maksaa?