Siunaan mä sinua lapsi, toivottelen terveyttä! Suokoon sulle suuri Luoja, antakoon hän armostansa saada osat oltavimmat sekä turpeimmat tulokset! Menestyköön mielin määrin kaikki toiveesi totiset! Elä aina onnellisna tämän ilman kannen alla! Terve toisten tullaksesi isän pienille pihoille, emon saunan lämpimille!
Sitten morsian kiitti kaikkia ja jätti jäähyväiset lausuen:
Kiitän mä emo sinua hellän huolesi edestä, eestä lemmen, eestä lämmön, eestä kaiken kasvatuksen!
Kiitän mä iso sinua huolekkaasta hoidostasi kaiken kasvuni ajalla!
Sekä kiitän veikkoani, veikkoani, siskoani. Vielä kiitän kaiken kansan, kostelen koko perehen, kaikki kasvinkumppalini, joiden joukossa elelin!
Älköön nyt hyvä isoni, älköön ehtoinen emoni eikä muu sukuni suuri, heimokuntani heleä tuosta huolelle ruvetko, saako suurelle surulle, jos menenkin muille maille, kulkenen toiseen talohon! Paistanevi Luojan päivä muuallakin maailmassa, ei yksin ison pihoilla, näillä kasvinkartanoilla.
Jätän kaikki terveheksi entiset elosijani. Tuvantäysi tuttavia, koko kylän naapuria, nautoja navetantäysi, tallintäysi hevosia, lammasläävän lampahia, sikolätin porsahia.
Hyvästi nyt kaikki kansa, koko kotitienohoni, maat ja metsät marjoinensa, kujanvieret kukkinensa, kankahat kanervinensa, järvet sadoin saarinensa, syvät salmet siikoinensa, hyvät kummut kuusinensa, korpinotkot koivuinensa.
Kun jäähyväiset oli jätetty, kaaso laski pääpyyhkeen morsiamen silmille ja talutti hänet yhdessä juohtomiehen kanssa pöydän taakse sulhasen viereen istumaan. Kun lähtökuppiset oli ryypätty, alkoi vanhempi juohtomies veisata:
Nyt me kotia menemme, Herran hyvist lahjoist rikkaat, levon löysi sielumme, jota hartaast halais alat. Herra meit niin aina johdat, ett sinullen taidam kelvat. (Vvk. 239:3)