— Mitäs vieraille kuuluu?
Eihän tässä kuulu mitään muuta liikaa, vaan tiellä nähtiin suden vievän vanhaapiikaa. Jos annatte meille yösijan, niin me riisumme vaatteet pian.
— Ei meillä ole tilaa noin suurelle joukolle. Niin kuin näette on tässä tupa täynnä jo entistäkin väkeä; menkää toiseen taloon!
— Toisissa taloissa ovat jo tuvat pimeässä, ja me emme tahdo mennä makaajia häiritsemään.
— Kun tästä ajatte puolen peninkulmaa, viisi virstaa, kuusi syltä, seitsemän kyynärää ja kahdeksan vaaksaa, niin on tiepuolessa iso talo, jossa on tekemätön tupa ja hakkaamaton halkopino; siinä varmaan valvotaan ja otetaan matkustavaiset iloiten vastaan.
— Sen kyllä tiedämme, kun kesällä siinä yötä olimme; mutta talvella se tupa on niin helkkarin kylmä, ettei siinä kunnolla tarkene olla sudetkaan, saatikka sitten ihmiset.
— Mistä te oikeastaan olette kotoisin?
Yks on hääpynyt Hämeestä, toinen saapunut Savosta, kolmas kaukaa Karjalasta, neljäs, viides Viipurista, kuudes Kuusamon periltä, seitsemäs Sortavalasta, kahdeksas on Kajaanista.
— Mistäs te sitten nyt tulette ja mihin matkustatte?
— Kotoa lähdettiin ja kotiin mennään.