— Kyllähän teillä suittaa olla monta kotia, kun te niin eri paikkakunnilta olette. Mutta ette taida olla rehellistä väkeä, kun näin myöhään kuljeksitte.
— Matkamiehen ei auta aikaa katsominen, kun taipaleelle sattuu; vaan myöhäänpäs tekin valvotte, emmekä me ollenkaan epäile teidän rehellisyyttänne.
— Me olemmekin kotona ja vietämme nimipäiviä. Jos arvaatte, kenen nimipäivä nyt on, niin voimme ottaa teidät yöksi, jos muutoin teillä on puhtaat paperit keralla.
— Eiköhän nyt liene Tanelin päivä.
— Aivan oikein arvattu. Nyt kun vain annatte passinne, josta me näemme teidän olevan rehellisiä matkamiehiä, niin saatte yösijan.
— On kyllä meillä passi ja selvä onkin, kun sen vain selvästi lukee, vastasi juohtomies ja ojensi passin, jonka seppä otti vastaan.
Seppä pani silmälasinsa nenälleen, käänteli paperia vähän aikaa, rykäisi pari kertaa rikkaan yskää ja lausui:
Minä tahdon lukea tämän passin,
vaan ei saa suuttua yksikään ukon kassi.
— Eihän tässä mitä suuttumista ole, lue vain passi selvästi, virkkoi
Holttolan ukko. Seppä luki:
Ei meitä mahda moria, vaikk oomme suuria voria ja teemme tytöistä akkoja niin kuin tuohista vakkoja. Meillä ovat neuvot monenlaiset, joilla viettelemme nuoret naiset. Silmäin liekki ja hymysuu, joihin neitoset ihastuu, ja vaikkapa ämmät vihastuu, niin eipä kuitenkaan auta muu kuin luopua armaasta hempustansa ja antaa mennä sulhasen kanssa. Nytkin on meillä keralla impi, joka kelpaavi riiheen ja rinkiin. Myös on kapinetta kaikenlaista, kotoa tuotua yhtä ja toista: tiinuja, säkkejä ja kirstuja, paitoja, hameita ja virsuja, omasta verasta sitä ja tätä, rahaa ja riikinettä, siis ei ole hätää. Ja missä me kerran yösijan saamme, siinä me sitten tavaramme jaamme ja vietämme neljä päivää häitä, syömme, juomme, teemme niitä näitä. Ja lähteissä jätämme taloon teille ne henkilöt, jotka ovat liiaksi meille.