Mitäs nyt virkkavi viina, sanoopi sininen juoma? Ensin viina virkahtavi, äännähtävi itsestänsä:
Minä olen jalo juoma, jonka kodassa kyhäsi kokki varsin kunnollinen. Kun hän koitti ensi kerran, siitä syntyi vain imelä. Kun hän koitti toisen kerran, sikunaksi se sihahti. Kun hän koitti kolmannesti, sai hän helmet heilumahan, kultapäärlyt pyörimähän. Tätä hänen tehdessänsä paloi kenkänsä porossa, vielä nokesi nenänsä kekäleitä kiirehtäissä. Sitten hän tuon siivon juoman kattilasta kauhan kanssa lasketti ratin lävitse, pudotteli putelihin.
Näin on tehty jalo juoma, valmistettu viinakulta, joka miehet miellyttääpi sekä naiset naurattaapi. Se on virvoitus vilussa, neuvonantaja nälässä, monen riidan ratkaisija. Se on herkku herroillekin, rohtoryyppy rouvillekin. Jos tulevi tuttu vieras tahikka pitäjän pappi, milläs pöytäsi parannat, jos et ryypyllä rakenna?
Mitäs nyt sanat sanoopi, virkkaapi putelipassi tästä väestä vähästä, joka seisoopi jonossa tämän tuvan lattialla? Tuon sanoopi putelipassi, virkkaa viisas viinakulta:
Nää on miehet miehuulliset, kunnialla kulkevaiset, vaeltaa varastamatta, omin luvin ottamatta. Ei he huuda hurjan lailla eikä rääky röyhkiästi vaan he siivolla somasti vaeltavat vakaisesti.
Ottakaat siis vanhat vaarit, naurusuulla nuoret miehet tästä pienestä potusta ilolientä itsellenne! Antakatte yötä maata ja rahalla ruokaa saada! Kyllä huomenna isäntä ottaapi ruuasta rahan, palkan palveluksestansa. Jos ei riittäisi hopeat suuren joukon syömingeistä, pannaan pankossa setelit, vaskirahat vaivoistanne. Saatte nähdä saidan sarvet, saidan sarvet, aukan torvet, rahakukkaron kupinat.
— Näillä vierailla näyttää olevan monenlaisia passeja, mutta nyt jo riittää sitä laatua, sanoi Korpela lopuksi ja laittoi kulkemaan putelin samaa tietä, jota se oli tullutkin.
— Täytyyhän matkamiesten varata itselleen kaikenlaisia tarpeita. Ken maailmalle kerran joutuu kulkemaan, sillä pitää olla selvät paperit, vastasi vanhin juohtomies.
— Ei tässä jouda koko yötä jaarittelemaan; käykää vain yöksi huoletta ja eläkää kuin kotonanne, virkkoi isäntä.
— Tuhannen kiitos, lausui juohtomies ja meni yläpöydän taakse istumaan. Hänen viereensä istausi sulhanen, sitten morsian, joka otti kädestään kintaat, laski ne penkille ja istausi niiden päälle. Morsiamen viereen istui kaaso ja hänen viereensä vanhin nuodemies. Yläpöydän rahille istausivat nuorempi juohtomies ja keskimmäinen nuodemies, ja alapöydän rahille kävi nuorempi nuodemies.