Sillä aikaa kun talonväki ja vieraat tarjoilivat toisilleen tuliaisia, vieraat taskulaseistaan lasinsuusta nautittavaksi ja talonväki ryyppylasilla, meni sulhasen sisar setänsä pienen pojan kanssa morsiamen luo, nosti pääpyyhkeen morsiamen silmiltä ja pani pojan morsiamen polville. Tätä kutsuttiin polvipojaksi. Morsian otti nyytistään ja pani pojalle sukat jalkaan, paidan päälle ja vyön vyölle, jonka jälkeen poika vietiin pois. Sitten toi sama henkilö rapalautasen ja pani sen morsiamen eteen pöydälle. Morsian laski sille viipulavyön, jonka tuoja lautasen keralla korjasi pois. Nyt vei sulhasen sedän vaimo vieraille olutta sulhasen tekemällä katajaisella tiheävanteisella kapalla. Juohtomies joi ensin, sitten sulhanen, morsian ynnä kaikki morsiusväki sekä pöydän ympärillä olevat häävieraat. Tähteeksi jääneen oluen kaasi vanhin juohtomies toiseen kappaan ja pani rapsautti vaskirahaa tyhjään kappaan. Sulhanen ja kaikki, jotka kapasta olivat olutta maistaneet, käyttivät kappaa kädestä käteen ja panivat siihen rahaa. Vihdoin annettiin kappa kaasolle, joka sen korjasi rahoineen päivineen.
Sillä aikaa kun näitä temppuja tehtiin, pitivät naiset omia arvelujansa. Heti kun pääpyyhe otettiin morsiamen silmiltä, tähtäsivät kaikkein naisten silmät häntä.
— Voi herja, kun on sorja, niin on kuin maalattu marja, sanoi Simolan emäntä ihmetellen. Ilmankos ne koko pitäjän pojat häntä niin mielivät; niin kaunis hän on, ettei enkeli voi olla kauniimpi.
— Katsos kuinka vaalea sulhanen on, on kuin palttina. Hän varmaan kuolee ennen kuin morsian, huokasi Riitta-täti. Kukahan minua sitten kirkolle viepi ja laittaa minulle uudet kengät. Voi minua onnetonta!
— Luuletko sinä, vanha taivas, iankaikkisesti eläväsi, että nuoret muka ennättävät ennen sinua kuolla, sanoi talon emäntä.
— Hyvähän tuo olisi, jos ei meidän Juhana kohta kuolisi. Kuka minusta sitten huolta pitäisi? Hän on aina niin hyvin katsonut minun tarpeeni, huokaili Riitta-täti.
Kun kaason kappa oli korjattu, otti kaaso morsianta kädestä kiinni ja talutti hänet toiseen tupaan, jossa vaatteita vähennettiin, riisuttiin päällysvaatteet, ja syötiin kiistooruoka, joksi oli varustettu munakokkeroita ja jota padasta syötiin lusikalla. Morsian maistoi kolme kertaa ruokaa. Kaikki jotka vain kiistooruokaa maistoivat joko enemmän tahi vähemmän, antoivat rahaa emännälle. Kaaso toi morsiamen jälleen entiselle paikalleen.
Sitten kannettiin ruoka pöytään ja koko häärahvas kävi illalliselle.
Isäntä luki ruokaluvut ja vanhempi juohtomies toisten kanssa veisasi:
Ann myös meidän tällä hetkell, jotk tähän tahdoimm tulla, keskenämm rakastaa hyväll mielell, iloo toinen toiseltamm kuulla, varjel meit vainomiehen vihast, synnist häpiäst ja myös riidast, ann sovinnon kanssa elää. (Vvk. 341:3)
Muut kaikki söivät, vaan morsian ei maistanutkaan. Kiitokset ruuan jälkeen luki seppä ja vanhempi nuodemies alkoi veisata: