Mun sielun, ruumiin omas on, its Herra armas tiedät tuon, siis omas ota huomahas, en joukkoo julman pelkää taas. (Vvk. 245:2)
Ruualta päästyä saatettiin morsiuspari vuuville. Vanhin nuodemies nousi seisoalleen ja alkoi veisata:
Niin käykäämme nyt lepäämään, ett enkel on meidän tykönämm, älkäämm ketään myös peljätkäämm, mutta Herralt rauhaa kerjätkäämm. (Vvk. 370:7, 8)
Viimeistä säettä aloitettaessansa hän meni laulaen sulhasen huoneeseen. Morsian ja kaaso seurasivat jäljessä. Huoneeseen päästyä jatkoi nuodemies veisua:
Me annamm meitämm Sinun huomaas, ota meitä Sinun suojaas, niin meidän käypi kyll hyvin enk nuku synteihin syviin.
Nyt riisui kaaso morsiamelta vaatteet, jolla ajalla nuodemies meni sänkyyn, koetteli tilan tarkkaan joka kohdalta ja sanoi:
— Vuode on hyvästi laitettu, ei ole mitään muistuttamista.
Sen kuultuaan kävi morsian sänkyyn peitteiden alle. Nuodemies ja kaaso istausivat sängyn laidalle. Tupaan laitettiin viestit, että sulhanen saa tulla. Viestit saatuaan nousi vanhempi juohtomies seisoalleen ja veisasi:
Tykönän pysy tänä yön, enkelis minun kätkeköön! Etten joutuisi yhteenkään syntiin, vahinkoon, häpiään.
Viimeisen säkeen alkaessa läksi juohtomies laulaen huoneeseen, jonne sulhanen seurasi häntä perästä. Huoneessa sulhasen riisuessa jatkettiin veisua: