Anna mun rauhass levätä ja sitten iloll herätä, niin kiitän sinua iloisest Isä Jumal iankaikkisest. (Vvk. 368:7, 8)
Kun sulhanen oli riisuutunut ja tahtoi mennä sänkyyn, kokivat nuodemies ja kaaso häntä estellä, mutta hän tempaisi yhtäkkiä heidät sängynlaidalta lattialle, nosti peitteen ja putkahti morsiamensa viereen sänkyyn vetäen peitteen päällensä.
— Olisi teitä saanut olla puolenkymmentä henkeä vastustelemassa, kyllä meidän poika olisi itselleen tien raivannut, virkkoi juohtomies.
— Sehän oli hänen asiansakin, vastasi kaaso.
Tällä aikaa oli nuorisoa ja joitakuita vanhempiakin ihmisiä tullut huoneeseen joko uteliaisuudesta tai totutusta tavasta katsomaan morsiusparin maatamenoa. Kun juohtomies otti kirjan ja alkoi veisata, paljastivat kaikki päänsä ja veisasivat:
Nyt aamen, aamen päätökses, suo enkelis suojelukseks, me maata lepoon menemme, Jeesuksen nimeen nukumme. (Vvk. 372:7)
Laulun loputtua otti seppä huoneen naulasta sulhasen housut ja orrelta morsiamen hameet, joilla hän lyödä hötkäytti kolme kertaa morsiusparin peitteen päälle ja lausui:
Piikoja, poikia, puoleksi kumpiakin!
— Otetaas nyt uniryypyt, sanoi juohtomies ryypätessään taskulasista ja ojensi sen sitten nuodemiehelle, joka ryypättyään antoi sen kaasolle. Kaaso maistoi ja antoi sen sepälle jne. Tällä tavoin jatkoivat vanhemmat ihmiset ryyppäämistä.
— Nyt käykää täältä pois joka henki, käski kaaso.