Kun kaikki muut olivat lähteneet huoneesta, otti nuodemies kynttilän käteensä ja katseli sen valossa joka paikan aivan tarkkaan ja sanoi sitten:
— Ei täällä ole ketään.
Sitten kaaso kertoi, kuinka Jorosen Heikin sängyn alle oli Pekkalan paimenpoika pistäytynyt, ja kun morsiuspari oli juuri nukkumassa, poika alkoi ärähdellä kamalalla äänellä ja kömpiä sieltä pois. Juuri kun poika oli ovea avaamassa, tuli kaaso samaan liittoon tuomaan yökeskosia morsiusparille. Tietysti he pelästyivät kumpikin, kun toisensa kohtasivat. Kaaso, joka pian hoksasi asian, juppasi poikaa niskaan, ja tämä lensi takana silmin tiehensä. Jos Heikki, joka on pikaluontoinen mies, olisi tavannut pojan, niin kukko olisi suurimmat luut saanut nokkia poikapahalta, mutta Heikki ei tiennyt koko asiasta mitään, ennen kuin perästäpäin sai kuulla, ja niin pääsi poika ehjin nahoin.
— Se oli hyvä, että sinä nyt katsoit tarkoin, niin saadaan olla huoletta, virkkoi kaaso viimeiseksi.
— Aivan niin, eihän vara venettä kaada, ajattelin minä ja katsoin tarkkaan, vastasi nuodemies.
— Hyvää yötä! toivotti nuodemies huoneesta lähtiessään.
Kaaso lukkosi huoneen oven ja pisti avaimen taskuunsa, meni tupaan ja kävi entiselle paikalleen istumaan.
Naiset valmistelivat olkivuoteita ja riisuivat sekä juohto- että nuodemiesten kuin myöskin kaikkien ukkomiesten jalat, josta toimesta asianomaiset maksoivat heille rahaa palkaksi.
Kun vanhimman juohtomiehen Simolan emäntä huomasi kaason istuvan yksinään pöydän takana, hän istausi pöytärahille kaasoa vastapäätä ja alkoi siinä laulaa kaasonkutitusvirttä, johon kaaso vastasi. Simolan emäntä alkoi laulaa:
Kutti, kutti, kaaso rukka! Meidän pässi päälle pääsi, meidän oinas voiton otti!