Tähän vastasi kaaso:
Ei ole kutti ensinkänä, tuota toivoi meidän neito koko mennyttä keseä.
Simolan emäntä vastasi kaasolle ja niin he jatkoivat vuorotellen:
Kutti, kutti, kaaso rukka! Jos sä neittäsi näkisit, kun sen kädet käämyilevät yljän kaulan ympärillä.
Ei ole kutti ensinkänä pientä pikkuraistakana. Tuota toivoi meidän neito, tuota toivoi ja odotti saada kahden kaulaella, hyväellä herttaistansa.
Kutti, kutti, kaaso rukka! Jos sä neittäsi näkisit, kun se suuta suikkajaapi, kun sen huulet hepattavat meidän sulhon suuta vasten.
Ei ole kutti ensinkänä, eipä varsi vähäkänä. Tuota toivoi meidän neito, tuota toivoi tuon ikänsä kiikkuessansa kivellä, ahoviertä astuessa, tetrinä mäellä teipo, pyynä pyöri vihtikossa, kukkui kultaisna käkenä leivosena liverteli, saada suuta suikkaella omallensa kullallensa, saada huulten hepahdella oman sulhon suuta vasten.
Kutti, kutti kaaso rukka! Söitpä, joitpa neitosesi; nyt on tyhjät istuimesi, meill on täydet vuotehemme.
Tämän laulettuaan Simolan emäntä osoitti tuvassa olevia vuoteita, jotka olivat makaajia täynnä.
Enkä syönyt enkä juonut, en kanaani kaupitellut. Vast on kerran keitettynä kiiskiä kinokaloja, ahvenia ruotoisia, ei tuotukaan minua vasten, vasten muita vierahia! Tuoppi tuotuna olutta, ei sekään oo minua vasten, vasten muita vierahia; tuosta jo vaivainen varajat, tuosta toru torkkuissasi. Kun annat, älä ärjä, älä hauku hallin lailla!