Täällä puhein töytäysi Tolja ulos tuvasta Riha-Heikin perästä, jonka hän tapasi tiellä ja sanoi:
— Vai sinä vanha raato lähdet sellaisin jäähyväisin mokomasta talosta; kas minä opastan sinua käyttäytymään ihmisten tavalla! Ja samalla hän lyödä nappasi Riha-Heikkiä niin navakasti nenälle, että veri holahti hangelle.
— Noidu nyt jos tahdot, sinä vanha peevelin palvelija, ei tässä sinua pelätä, sanoi Tolja ja läksi matkaansa jättäen ukon hoitelemaan vuotavaa nenäänsä.
Tultuansa häätaloon Tolja sanoi:
— Kyllä nyt jumala muistaa kuokkimassakäyntinsä. Minä annoin ukolle vasten kuonoa niin, että punainen hangelle puhui.
— Teit kelpo miehen työn, tuossa on ryyppy vaivoistasi, sanoi
Holttolan kirkonmies ja antoi ryypyn Toljalle.
— Nyt olemme syöneet, juoneet ja kylpeneet niin, että oikein päässä kuhisee. Soitappas sinä Näräsen Olli "Tolja tanssii, Tolja tanssii, Toljan töppöset löyhkää", niin me tanssimme Muikkulan Matin kanssa vähän ja sitten menemme matkaamme, jottei tarvitse toista yötä riihessä viettää. Osaatkos soittaa, niin kuin minä käskin? puheli Tolja.
— Osaan kyllä, vastasi Olli, otti viulunsa ja alkoi soittaa.
Tolja ja Muikkulan Matti tanssia tupsuttelivat vähän aikaa ja alkoivat sitten lähteä kotiinsa. Lähtönaukut saatuaan kuokkamiehet pehmenivät niin, että isäntä käski valjastaa hevosen ja saattaa heidät kotiinsa.
Kuokkavierasten lähdettyä kantoi emäntä suuren kahvipannun pöytään ja isäntä toi puolestaan sekä tavallista että siirappiviinaa.