Vanhimman juohtomiehen kehotuksesta istausivat vanhemmat häävieraat pöytään. Vanhin nuodemies kutsui toisesta tuvasta nuoremman häärahvaan, joka oli siellä leikkimässä, kerranjuontiin. Vanhemmat miehet laittoivat itselleen puolikuppiset. Mutta nuoret joivat vain kahvia, samaten naisetkin.
— Nämä taitavat olla kalliit kupit, sanoi lukkari hämmentäessään kuppiaan.
— Se on tietty, ei tässä aina ilmaiseksi anneta, vastasi juohtomies.
Sikäli kuin kukin sai kuppinsa juoneeksi, panivat he rahaakin pöydällä olevaan vatiin. Jokaisen rahanantajan nimen ynnä rahamäärän kertoi vanhin nuodemies Holttolan Heikki korkealla äänellä yleisölle. Ensiksi pisti vatiin lukkari kolme, sitten koulumestari kaksi ruplaa ja suntio pani puolitoista ruplaa. Vanhin juohtomies Simolan herastuomari antoi viisi, toinen juohtomies Lippolan Pekka neljä ruplaa. Vanhin nuodemies joi neljä ja hänen vaimonsa, joka oli kaasona, antoi kaksi ruplaa. Keskimmäinen nuodemies Niemelän Antti pani viisi ruplaa. Kun nuodemiehen Mauno-sedän vuoro tuli, hän sanoi:
— Minä juon kertaa vaimovainaani kotilehmän, että koivet hoilahtaa.
Nuodemies kertoi tämänkin korkealla äänellä. Holttolan kirkonmies joi hiehon, joka myöskin kerrottiin. Morsiamen isä Niemelän lautamies pani vatiin kymmenen ruplan setelin. Ja niin kukin häävieras antoi varansa ja hyvän tahtonsa mukaan, kuka enemmän, kuka vähemmän. Talonväki joi kertaa perästäpäin, muut kaikki paitsi isäntä ja emäntä, jotka olivat jo kuokkailtana kertansa juoneet.
Kun kerranjuonti oli loppunut, alkoi päällimäisenpano. Hyvän aikaa vaskirahoja päällimmäiseksi viskottua sanoi vihdoin Simola:
— Mitäs me kehtaamme koko päivän tässä vaskenromuja helisytellä: pannaan hopeata, niin se jossakin tuntuu, ja viskasi samassa hopearahan vatiin.
Vähän aikaa näin päällimmäistä pantua sanoi Mauno-setä:
— Ei, hyvät ystävät ja heimot, tästä tule tolkkua tänä päivänä, kun pieni hopearaha toimittaa saman verran kuin suurikin. Mutta laitetaanpas se sääntö, että kuka suurimman rahan panee, se on päällimmäinen.