Korpela viskasi pienen hopearahan tuoppiin ja sanoi viskatessaan:
— Eihän tästä taida muuten päästä kuin maksamalla.
Jokainen viskasi tuoppiin rahaa, ken enemmän, ken vähemmän. Kun ei enää rahoja tullut, korjasi kaaso tuopin ja antoi rahat morsiamelle.
Päivällisen perästä hyvitteli nuoriso itseään tanssilla ynnä muilla leikeillä toisessa tuvassa. Vanhemmat taasen viettivät aikansa kaikenlaisilla tarinoilla. Näin kului toinen eli saunapäivä.
Kun kolmannen päivän, hääpäiväksi kutsutun, aamuna häävieraat nousivat vuoteiltaan, olivat kaikki vierekkäin makaajat ommeltuina kiinni toisiinsa. Siitä muutamat suuttuivat, vaan toiset nauroivat koko asialle.
— Kuka lemmon koiranleuka lienee tämän ilon tehnyt? kysyi Mauno-setä ratkoessaan ompelusta, vaan ei kukaan vastannut siihen mitään.
Murkinan perästä naiset noutivat kuopasta potaatteja, joista he laittoivat potaattipiirakoita, kun entiset suuren joukon syömingissä alkoivat väsääntyä (loppua). Myöskin emännät tekivät nk. maavehnäsiä oman pellon kasvuista. Näissä toimissa olivat häänaiset emännälle yksituumaisesti avulliset.
Päivällisen perästä sanoi seppä soittajalle:
— Kun sinä olet koko hääajan soitellut nuorille toisessa tuvassa, niin
vinguttele viuluasi, sorottele soittoasi: me tanssia taputtelemme, lyömme leikit lystilliset.