Nuorikkoaika
Sisältö: Riitta-täti. Nuorikon velvollisuudet. Apen ja anopin
kohtelu. Nuorikon ruokaileminen. Huoneessa makaaminen.
Nuorikkoparin kirkossakäynti. Uusillajouluilla käynti.
Opintakestit. Nuorikon oljamissaolo. Oudonlainen naiminen.
Vasta sitten kun häävieraat olivat lähteneet, tuli Riitta-täti saunasta tupaan eikä ollut ollenkaan vihainen, päinvastoin hän kohteli nuorikkoa hyvästi koko vuoden. Mutta sitten kun hän kävi Kaiturpäässä ja oli siellä pari viikkoa oljamissa, hän muuttui äreäksi nuorikolle. Tämän huomasi talon emäntä ja sanoi:
— Taitaa olla parasta kutsua Niemelän Mauno-setä tanssittamaan
Riitta-tädistä viimeiset verukkeet, jos ei tässä muutosta tapahdu.
— Älkää suinkaan virkkako Mauno-sedälle mitään, heitän minä oikkuni hänettäkin, rukoili Riitta-täti ja pitikin sanansa.
Kaisa taasen puolestaan koki olla Riitta-tädille mieliksi: hän laittoi vuoteet hänelle joka ilta, antoi hänelle niitä vaatetavaroita, joita tiesi tädin tarvitsevan, pesi hänen päänsä saunassa ja koetteli häntä hyvitellä kaikin tavoin. Vihdoin täti mieltyi niin nuorikkoon, että ylisteli häntä parhaimmaksi ja herttaisimmaksi ihmiseksi koko heidän talossaan.
Eikä ainoastaan Riitta-tädille vaan muillekin talonihmisille koetteli nuorikko olla mieliksi. Joka ilta riisui hän appensa kengät jaloista, pyyhki pohjat, käänsi varret ja ripusti kengät orrelle kuivamaan. Sukat hän pisti uunille. Hän aikoi samalla tavalla riisua anoppinsakin jalat, vaan tämä ei sitä sallinut, kun ei sanonut sen kuuluvan maan tapoihin. Joka aamu nuorikko antoi apellensa sukat ja kengät käteen hyvänhuomenen keralla. Iltasilla hän laittoi vanhuksille vuoteet ja aamusilla hän ne korjasi. Saunassa hän pesi heidän päänsä ja selkänsä ja varusti heille puhtaat alusvaatteet joka lauantai-ilta. Sunnuntaisin hän syyhytteli ja kampasi vanhuksien päät. Kun nuorikko huomasi appensa aikovan tupakoida, hän toi tulen piipun päälle.
Kun vanhukset milloin menivät kirkkoon, kantoi nuorikko heidän päällysvaatteensa jo varhain aamusella tupaan lämpenemään ja sitten lähtiessä hän auttoi niitä päälle pantaessa. Talvella hän kantoi kaattuen rekeen ja peitti huolellisesti vanhuksien jalat. Heidän kotiin tullessaan hän riensi jo pihalle vastaanottamaan ja sitten tuvassa vaatteita riisumaan. Näistä puuhista kiittivät vanhukset rakasta lastaan.
Talon toimia tehdessään nuorikko kysyi aina, etenkin ensi alussa anopiltansa, tai jos hän ei ollut saapuvilla, toisilta vanhemmilta talonnaisilta, miten mikin työ ja toimi oli tehtävä. He taasen mielellään neuvoivat ja avittivat nuorikkoa.
Vanhukset puolestaan kohtelivat nuorikkoa niin kuin omaa lastaan. Aamusilla hänen annettiin maata kauemmin eikä hänen tarvinnut käydä riihtä puimassa eikä viskaamassa koko ensi talvena. Saunaakin hänen tarvitsi lämmittää ainoastaan joka kolmas kerta. Hän vuorosi Yrjön Martin ja natonsa kanssa kylyä valmisteltaessa.