Häiden perästä mentiin kylään jouluille "hammasveloille". Yhtä monta henkeä kuin kustakin sukulais- tai naapuritalosta oli ollut häissä, meni nyt häätalosta jouluille. Samaten tehtiin morsiamen kotona. Yhtä monta henkeä kuin oli ollut kihlajaisissa ja läksiäisissä, meni jouluille kylään. Sulhanen ja morsian, so. nuorikkopari, tavallisesti jäi kotiin eläimiä hoitamaan, mutta eivät nekään olleet omassa vaan naapurin muassa joulupyhinä. Tavallisesti niissä taloissa, joissa vain nuorikkopari oli kotona, pidettiin joululeikit.
Yleisen tavan mukaan kutsuttiin Lippolan nuorikkopari appelaansa
Niemelään uusillejouluille. He menivät sinne uudenjoulun aattona.
Sinne tuli myöskin Korjuksen Risto, Mari-ämmän vävy.
— Miten sinä, lapseni, olet voinut uudessa kodissasi ja oletko tyytyväinen nykyiseen oloosi? kysyi Niemelän emäntä tyttäreltään heidän kahden kesken ollessaan kamarissa.
— Jumalan kiitos minä olen voinut oikein hyvin. Ja jos tätä menoa eteenpäin kestää, olen sangen onnellinen. Minulla on mies, joka minua rakastaa ja jota minä rakastan. Kaikki kohtelevat minua erittäin hetaasti, ja minä olen ollut niin tyytyväinen uuteen kotiini, etten halaja mihinkään eikä minulla ole yhtään ikävä, vastasi Kaisa.
— Se on iloista kuulla, vastasi äiti. Koettele sinä, hyvä lapseni, olla nöyrä ja nopsa puolestasi, niin sinua eteenkinpäin hyvänä pidetään; äläkä milloinkaa kiusaa miestäsi, mitä tunnet hänen mielestään olevan epäsuosiollista, muista lapseni aina se.
— Minusta saat, hyvä äitiseni, olla aivan huoletta, ja minun toimeentulostani. Kun minä sain mieleiseni miehen ja mieleiseni talon, niin siinä minun on mieluinen olla. Mutta tässä maailmassa ei ole mitään täydellistä. Niin on meilläkin. Meillä on kaikki niin hyvin, ettei ole parempaa toivomistakaan; mutta se meitä surettaa, kun setä-Yrjö lähtee ensi keväänä meiltä pois. Hänen apellansa kun ei ole ketään joka häntä ja taloutta hoitaa, kun poika kuoli, niin pitää sedän mennä sinne. Me emme häntä mitenkään laskisi sinne, kun hän on niin herttainen ja varma mies, ja hänen vaimonsa on kelpo ihminen, joka kohtelee minua niinkuin omaa lastansa.
— Älä, lapseni, siitä ole milläsikään! Jos Yrjö pois menee, niin teillehän hänen osansa jääpi, kun hänen appensa on varakas eikä heillä ole ketään muita perillisiä.
— Niin setä kyllä sanoo, ettei hän tahdo mitään osaa, ei irtonaisesta eikä kiinteästä, vaan hän antaa kaikki meidän Juhanalle, kun Juhana on hänestä niin mieleinen, selitti Kaisa.
— Sen parempi on se, kun hän Juhanalle osuutensa luovuttaa, virkkoi emäntä hyvillä mielin.
— Vaikka kohta se niinkin on, ennen me kumminkin sedän pitäisimme ennen kuin hänen osansa, vastasi Kaisa.