Kukaan ei siihen virkkanut sanaakaan vastimeksi, mikä näytti lautamiestä vähän harmittavan.
Illallista syötäessä sanoi Mauno-setä lautamiehelle:
— Sinä, veljeni poika, nuhtelit minua viime pyhänä sopimattomasta käytöksestäni vieraita kohtaan, vaikka ne vieraat olivat vain Junnolan rahjuksia, joille ei milloinkaan kukaan ihminen anna sitä arvoa kuin täänillallisille vieraille. Minä nyt saan kysyä sinulta: oliko sinun käytöksesi tänä iltana hyvin sovelias sellaisia vieraita kohtaan, joihin esivaltakin panee täydellisen luottamuksen?
— Minä, joka olen talonisäntä ja kihlakunnanoikeuden jäsen, tiedän kyllä, mitä minun sopii tehdä ja mitä ei, vastasi lautamies juhlallisella äänellä. Minä tahdoin tuolle ylpeälle väärintekijälle, herastuomarille, kostaa hänen kujeensa. Asia on tällainen: viime keväänä, kun olimme käräjäloppiaiskesteissä tuomarin luona, ilmoitti herastuomari Rantala eroavansa lautamiehen virasta, kun muka on jo niin vanha, ettei enää jaksa virkaa toimittaa. Herastuomariksi jälkeensä ehdotteli hän Simolan lautamiestä, vaikka minä jo istuin yhden käräjänajan ennen kuin Simola oli virassakaan. Tosin minä toimitin pari vuotta isävainajani virkaa, joten Simola on kyllä ollut vakinainen lautamies ennen minua; vaan kumminkin palvelusvuosieni vuoksi oli minulla etuoikeus päästä herastuomariksi. Kun asia näin kävi ja Rantala oli siihen syypää, päätin minä sen kostaa Rantalan ukolle soveliaassa tilaisuudessa, ja siksi minä nyt näin tein.
— Kyllähän sinulla oli koston syytä, vaan tokkohan lienee oikein korvata pojalle isän pahat teot? kysyi Mauno-setä.
— Eikö tuo yhteen koitune kumpaiselle maksaa, kunhan vain suoritetuksi tulee. Tämä tiettävästi loukkaa niin hyvin isän kuin pojankin ylpeyttä, ja se olikin minun tarkoitukseni, selitti lautamies, eikä siihen kukaan mitään virkkanut.
Harjakaiset
Sisältö: Erilaisia mielipiteitä. Väkivaltainen teko. Kaisan suru. Junnolaisten harjakaistenjuonti. Viisaita neuvoja. Oikealla tolalla. Erehdykset oikaistaan. Riitta-tädin sulhaset. Kaisan itku muuttuu iloksi. Junnolan Martin naimiskaupat puretaan. Lapsen tuuma. Saarva kierroksissa. Lippolan Juhanan sormukset ja harjakaistenjuonti Niemelässä. Kihlajaisiin kutsuminen. Vierasten lähtö.
Seuraavana sunnuntaiaamuna sanoi Niemelän lautamies tyttärellensä
Kaisalle:
— Nyt, Kaisa piikani, saat antaa liiat sormukset pois, niin minä ne kuljetan kirkolle ja annan omistajillensa, ettei tarvitse kalliita työpäiviä tuhlata niitä kannellessa.