Kirkkomäellä ennen jumalanpalvelusta tuli Junnolan Martti Lippolan
Juhanan luokse ja sanoi:
— No Juhana, tänä päivänä minä juon harjakaiset Niemelän Kaisan kanssa. Muistatkos, kun minä tuonoin sanoin sinulle, että minun jalkoihini sinä jäät, niin se nyt tapahtuukin.
— Älä ennen huuda hallelujaa, ennen kuin olet päässyt mäen päälle, vastasi Juhana kuivasti, läksi pois ja meni Niemelän Antin pakinoille.
Kotvan aikaa pakinoituaan pojat erkanivat ja Antti haki Holttolan kirkonmiehen, jolle hän puhui kaikki seikat alusta loppuun saakka. Ukko pudisti päätään ja sanoi:
— Isäsi on näemä eksyksissä, vaan kyllä minä hänet ohjaan oikealle tolalle.
Kun kirkonmenot olivat loppuneet, varustausi Junnolan Martti puhemiehensä keralla kirkonportille odottamaan. Kohta saapui myös siihen Niemelän Kaisakin kaason seuraamana. Suuri osa kirkkoväkeä pysähtyi myöskin siihen katsomaan sormuksen antamista.
— Kun ensimmäinen sormus annettiin, niin toinen pitää morsiamen ottaa, sanoi puhemies Martin tarjotessa sormusta Kaisalle.
— Tässä ei ole mitään pitämistä (täytymystä) eikä pakkoa; jos tahdotte antaa, niin antakaa pian, mutta oteta sitä ei, vastasi kaaso.
— Jos ette tahdo ottaa, niin antamalla sitä ei tänä päivänä anneta, virkkoi puhemies.
— Kun ette tahdo antaa, niin pitäkää sitten omanne, vastasi kaaso ja teki liikkeen lähteäksensä.