— Ne ovat taskussani, vastasi Kaisa.
— Mitkäs sormukset nämä sormessasi ovat?
— Kunhan ovat vain.
— Taitavat olla Lippolan Jussin sormukset?
— Jos lienevät.
— Milloinkas ne viedään pois?
— Ei milloinkaan. Ne ovatkin otetut eivätkä annetut.
— Kunhan meidän kauppamme menevät eteenpäin, niin kyllä minä ne kyytiän kotiinsa.
— Ei niitä ole sinun kyydittäväksesi otettukaan.
— Sinä et siis aio tullakaan minulle, vai mitä?