— Enkä aiokaan.
— Mutta isäsi on sinut minulle luvannut.
— Tulkoon isäni itse, jos tahtoo, vaan enhän minä voi kahdelle miehelle mennä.
— Mitäs varten näitä harjakaisia sitten juodaan?
— Enhän minä ole tahtonutkaan näitä juoda eikä minun tahtoani ole kysyttykään.
Nyt tuotiin kahvikupit uudestaan pöydälle ja vieraat käskettiin juomaan samassa järjestyksessä kuin ensi kerrallakin. Se haihdutti Martin ja Kaisan keskustelun. Sitten alkoivat vieraat vähitellen lähteä pois, ensin syrjäläiset ja sittemmin kutsuvieraat. Sulhanen ja morsian erosivat jäähyväisittä. Junnolan ja Niemelän isännät puristivat toistensa kättä jäähyväisiksi.
— Tules tänne aittamäelle, minulla olisi sinulle vähän haastamista, sanoi Holttolan kirkonmies vävyllensä Niemelän lautamiehelle mennessään ulos.
Lautamies sytytti piippunsa ja seurasi appeansa aittamäelle, jonne päästyään he istahtivat tarinoimaan.
— Nämä harjakaiset olisivat saaneet olla juomatta, virkkoi Holttola.
— Kuinka niin? kysyi Niemelä.