Naiset taasen kävivät katselemaan sormuksia ja ihmettelivät niiden kauneutta.
— Ai kun ovat kauniit, virkkoi Mäkelän muori. Ilmankos Kaisalle tuli hura (pahamieli), kun käskettiin antamaan näin sirot sormukset pois.
Tupaan päästyään sanoi Lippolan isäntä:
— Jos merkit paikkansa pitävät, kyllä saarva nyt kierroksissa pysyy.
— Eihän järjen mies kehtaa turhia sätöksiä laitella, vastasi Mauno-setä. Johan minä sen sanoin alusta pitäen, että Juhana tulee meidän vävyksi, ja vanha ei valetta hauku.
Sitten annettiin miehille lehtitupakkaa, jota he hakkasivat ja polttelivat. Kirkonmies jakeli nuuskaa ympäri tupaa.
— Kyllä tässä talossa on tupakka näihin aikoihin savunnutkin, kun jo ollaan kuudennen kerran tupakaisilla, virkkoi seppä ja täytti piippunsa.
Niemelän talossa eivät olleet moneen aikaan näin yksimielisesti pitäjän pohatat ja oltavat miehet olleet koolla kuin nyt, siksipä varustuksetkin olivat suurenlaiset sekä talon puolesta kuin myöskin Lippolaisten puolesta, jotka toivat harjakaisiksi, mitä parasta talossa oli. Niemelän tupasessa keitti Lippolan emäntä talon naisten avulla suurella padalla kahvia, jota nautittiin samanlaisessa järjestyksessä kuin Junnolaisten harjakaisissa pitäjäntuvassa. Myös ruokailu kävi niin ikään samalla tavalla.
Kun jumalanvilja alkoi ukkojen kulmissa kuhista, kävi puhelukin vilkkaammaksi. Mauno-setä varsinkin oli erinomaisen hyvällä tuulella. Hän koetteli Lippolan kirkonmiehen keralla saada selkoa siitä, miten he olivat toisilleen sukua, mutta eipä siitä kunnon tolkkua tullut. Vieraat kuuntelivat naurussa suin ukkojen selontekoa. Viimein sanoi lautamies Varis:
— Jos ei vain tapahtuisi sukurutsaus, kun Kaisa ja Juhana menevät toistensa kanssa naimisiin.