Tälle puheelle nauroivat kaikki, ja Mauno-setä hyvin iloisena nauroi myöskin, vaikka Variksen puhe häntä vähän loukkasikin. Naurun tauottua sanoi Mauno-setä:
— Nyt minä olen erinomaisen iloinen, kun saan veljeni pojan tyttären omaan sukuuni naitetuksi. Niin kuin hyvät ystävät ja arvoisat vieraat tietävät, ovat Niemeläiset ja Lippolaiset vanhaa rusthollin pohjaa.
— Aivan niin, aivan niin, myödyttivät toiset.
Hämärän tultua alkoi sulhasväki tehdä kotiinlähtöä, mutta talon isäntä sanoi:
— Ei vielä, hyvät ystävät, saa kiirehtiä: maistetaanhan meidänkin suuruksia.
Sitten syötettiin ja juotettiin vieraita. Sen jälkeen sanoi lautamies
Kettunen:
— Lähdetään veikkoset pois, ei tällä syömisellä ja juomisella näy loppua tulevankaan.
Lähtöryyppyjä jakaessaan sanoi isäntä:
— Kahden viikon perästä pidetään kihlajaiset, ja tehkää silloin hyvin ja tulkaa kaikki, jotka nyt tässä olette, jo aikaiseen lauantaina meille, että ennätetään kylpeä, ennen kuin kihlaajat tulevat.
— Kiitoksia kutsumastas, kyllä muistamme tulla, vastasivat kaikki.