— Ja sinä, Lippola, muista nyt tulla oikeaan aikaan, jottei tarvitse myöhään kupajaa, pyysi isäntä.
— Kyllä muistan, vastasi Lippola.
Muiden vierasten lähdettyä teki kirkonmies Holttola myöskin lähtöä, mutta talonväen pyynnöstä hän jäi yöksi taloon ja läksi vasta seuraavana päivänä kotiinsa.
Kihlajaiset
Sisältö: Toivikin kiireet. Kihlajaisvarustukset. Vierasten tulo.
Rahain jako. Kihlaaminen. Kihlajaistupakat. Illallinen. Kirkolla
käynti. Toivikinavun ajaminen. Naiset auttavat töissä morsianta.
Toivikinavut. Lahjukset. Vierasten lähtö.
— Nyt ei Kaisa enää jouda käymään ulkotöissä, vaan hänen täytyy kihlakampsuja varustaa, kun sinä niin pian kutsuit kihlaamaan, sanoi Niemelän emäntä miehellensä.
— Mikkelin päivän aikanahan tavallisesti on kihlajaiset aina pidetty, ja sitä minä nytkin tarkoitin. Kaisa kyllä saa käydä toivikkitöillensä; eivät meidän varsityöt yhtä henkeä kaipaa, ja jos kaipaisivatkin, niin sitten pitäisi ottaa vieraita muuhun työhön ja antaa Kaisan tehdä toivikkitöitään. Mutta nyt meidän ei tarvitse sitäkään tehdä, kun on työväkeä yllin kyllin, vastasi isäntä.
Kaisalla oli kova kiiru kihlajaisten edellä. Hän ompeli, neuloi ja kirjaili lapasia, kintaita ynnä muita vaatekappaleita. Kaikki talon naiset auttelivat häntä joutohetkinään. Naapurien tyttölöille annettiin sukkain, lapasien ynnä muiden kihlakalujen valmistamista varten lankaa, ja mielellään he ottivatkin auttaakseen toivikkia.
Mauno-setä puuhaili mallasten valmistusta ja oluenpanoa. Suutari-Olli, joka jo oli ennenkin talon nuorelle väelle kirkkokenkiä valmistanut, tuli nytkin kutsuttuna tekemään toivikille ja toisille tytöille ummiskenkiä ja lipokkaita.
Kihlajaisten alusviikolla vedettiin nuottaa ahkerasti ja saatiin kaloja. Emännillä ja muilla naisilla oli sen seitsemän kiirettä tuvan pesussa ja muiden huoneiden siivoamisessa sekä leivoksien että muiden ruokain valmistamisessa. Kihlajaisiin teurastettiin iso sika ja puolenkymmentä lammasta.