Vastauksen saatuaan astui morsiusväki tupaan: morsiamen puhemies ensimmäisenä korento kädessä, sitten sulhasen puhemies, morsian ja kaaso. Edellinen puhemies teki hyvän illan tupaan tullessaan, isäntä vastasi. Nyt nousi vanhempi puhemies, meni sulhasen kanssa morsianta vastaan ja he pyysivät morsiusväkeä siirtymään pöydän luokse ja siellä kihlautumaan. Morsiamen puolelta pantiin vastalause ja tahdottiin kihlauksen tapahtuvan oven suussa, orren alla. Naiset puolestaan pyysivät kihlaajia tulemaan tuvan perälle ja siellä kihlautumaan. Vihdoin tarttui Holttolan kirkonmies asiaan ja sanoi:
— Ikivanhoista ajoista on ollut tapana kihlata morsian
alla kuulun kurkihirren, alla kaunihin katoksen.
Siis on tuvan keskellä oleva sillan liitos ainoa ja oikea paikka, jossa kihlauksen pitää tapahtuman.
Tähän tyytyivät kaikki.
Nyt ottivat puhemiehet, sulhasen puhemies korennon toisesta ja morsiamen puhemies toisesta päästä kiinni ja nostivat sen vaakasuoraan vyötäistensä tasalle. Sulhanen seisoi pöydän puolella ja morsian oven puolella korentoa. Sulhasella oli kädessä iso rekkosolki, jonka palkimessa oli hopeainen kullalla silattu sarasormus. Morsiamella oli kädessä erivärisistä langoista kirjavaksi neulotut sukat. Puhemiehen annettua merkin sulhanen ojensi oikealla kädellään korennon päällitse soljen sormuksineen ja samalla otti vastaan vasemmalla kädellään ne sukat, jotka morsian oikealla kädellään antoi korennon alitse, ja morsian otti vasemmalla kädellään sulhasen tarjoaman soljen sormuksineen, joten molemmat yhdellä haavaa ottivat ja antoivat kihlamerkit toisilleen. Ne saatuaan he alkoivat kilpajuoksun: sulhanen kiidätti lahjansa, sukat, pöydänpään nurkkaan ja morsian juoksi solki kädessä porstuaan, josta hän pian palasi tupaan. Tämä kilpajuoksu oli kiista tulevasta vallasta: jos morsian kerkesi ennen porstuaan kuin sulhanen pöydän päähän, oli morsiamella valta sulhasen ylitse tulevassa yhdyselämässä. Päinvastaisessa tapauksessa oli sulhasella ylivalta.
Tämän juhlallisen toimituksen perästä antoi sulhasen puhemies tupakkakäärön säkistä pojille, jotka sen hakkasivat tupakkalaudalla ja laskivat laudan pöydälle, josta miehet pistivät tupakkaa piippuunsa ja polttelivat. Vanhempi puhemies tarjoili nuuskaa rahvaalle ympäri tupaa. Koko kihlajaiskestin ajan olivat tupakat laudalla sekä kestivierasten että muiden poltettavana.
Heti kun morsian oli porstuasta palannut tupaan, keräytyivät naiset hänen ympärilleen katselemaan hänen solkiaan ja sormustaan. Kaikista ne olivat erinomaisen hyvät ja kallisarvoiset. Morsiamesta ne tietysti olivat kaikkein parhaimmat.
Vähän ajan perästä kannettiin illallinen pöytään ja vieraat käskettiin ruualle. Talon isäntä luki ruokaluvut ja Holttolan kirkonmies alkoi veisata toisten keralla:
Sinun uhris pääll Hän katsokoon ja palvelukses nöyrän, rukoukses vastaan ottakoon, se on rikkaan mieli ja köyhän. Mitäs pyydät, Hän sinull antakoon, vahvistakoon sinun neuvos: onnee hyvää sinull lainatkoon töissäs ja kaikiss menoiss, niin olet sä hyväss levoss. (Vvk. 36:3)